sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Nilkan vihlontaa :(

Moi,
balettitunnit ja oheistreeni + kuntoutusjumppa on alkanut mulla tosi kivasti. Käyn kahdesti viikossa yo-liikunnan tunneilla (lähinnä pilates ja bodybalance), ja otin tavaksi käydä näiden tuntien jälkeen kuntosalilla tekemässä kuntoutusjumpan, siinä samassa rakennuksessa kun nämä kaikki sijaitsevat. Kieltämättä musta tuntui vähän hassulta olla siellä kuntosalilla, säärystimissä ja muutenkin vähän tanssillisessa lookissa :D Se ei vielä oikeastaan ollut se hassu seikka, vaan oikeastaan se mua vähän nauratti kun siellä salilla oli niitä "raavaita miehiä" huhkimassa isojen painojensa kanssa, ja sitte minä olen siinä yhdellä trapulla nytkymässä päkiöillä ylös, alas, ylös alas :D Lisäksi mulla on toi kuminauhalla tehtävä liike niin minimaalinen, että sitä tuskin ohikulkijat edes kauheesti huomaa (ellei oikeen pysähdy katsomaan, mitä ei ole vielä tapahtunut), niin sekin voi olla vähän jännän näköistä kun istun siellä lattialla kuminauha varpaissa eikä mitään näytä tapahtuvan. No, kukin tekee salilla omaa juttuaan, ja vaikka suurin osa tuntuu tekevän omilla maksimipainoilla kai jonkinlaista lihastenkasvatusta, en ole varmaan historian ensimmäinen ihminen, joka tekee kuntosalilla jotain muuta ohjelmaa. Lisäksi olen nyt tsempannut sen verran, että olen siellä kuntosalilla ottanut kuntoutusjumpan lisäksi ne hiton punnerrukset! Joku ehkä muistaa, että kävin vajaa vuosi sitten (... I know) sellasessa fyssan "kykytutkimuksessa", mikä olikaan, missä se totes että mun ylävartaloni on aivan surkea ja että mulle olis hyväksi tehdä punnerruksia. Niin tässä vajaa vuoden tuumattuani asiaa olen nyt alkanut tehdä niitä! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan :D

Balettitunneilla on mennyt kivasti, tehdään mun mielestä kivoja sarjoja, Kitrin variaatiota, kärkitossuilla kunnollista jumppaa/lämppää jne. Mutta valitettavasti olen tällä viikolla joutunut kokemaan tämän liikunnan kivuliaan puolen :( Maanantan tuntien jälkeen kotona heti huomasin, että mun vasen nilkkani silleen vihloi kummasti,eikä  mulla ole koskaan ennen ollut sellasta tunnetta. En saanut ojennettua nilkkaa täysin, kun vihlasi joka kerta niin kovasti, enkä täten päässyt ihan maksimiin varpaille, kun (ilman tossuja) kokeilin. Se oli vielä tiistaina ja keskiviikkonakin kipeä, mutta rauhallisesti venyttelin ja pyörittelin nilkkaa. Vähän kuin venytellessä, ojensin nilkkaa aina siihen asti kun sitä alkoi vihloa, otin vähän taaksepäin, ojensin uudestaan taas varovaisesti siihen kohtaan, kun alkoi taas vihloa, pidin pikkusen aikaa varovasti ojennuksessa, palautin, ojensin taas. Vähänniinkuin kipeetä lihasta siis varovasti venyttelisi. Torstain balettituntiin mennessä vihlona oli lakannut oikeastaan kokonaan, ja tyytyväisenä menin tunnille. Eka tunti meni hyvin ja jälkimmäinen pitkälti myös, mutta n. 15 minuuttia ennen tunnin loppua mun toista, oikeeta nilkkaa alkoi vihloa oikeen vietävästi! Kummallisinta oli se, että en loukannut mitenkään erityisesti. En laskeutunut mistään hypystä väärin, en nyrjäyttänyt tai täräyttänyt nilkkaa mitenkään. Mitään ei tapahtunut, yhtäkkiä vaan kesken kaiken alkoi vihloa. Koska tuntia oli niin vähän enää jälkellä, päätin hammasta purren jatkaa. Kipu oli samanlainen kuin alkuviikosta vasemman nilkan kipu, eli nimenomaan ojentaessa, ja myös pyörittäessä nilkkaa vihloi. Illalla ja seuraavana päivänä vihlominen tuntui jo vähän kävellessäkin :/ Nyt tähän sunnuntai-iltaan mennessä olen sen verran venytellyt ja pyöritellyt ja hellästi verrytellyt tätä nilkkaa, että kipu alkaa jo vähän hellittää. En perjaintaina kuitenkaan mennyt Bodybalanceen tai tehnyt kuntoutusjumppaa, vaan ajattelin että nilkka on parempi pitää levossa. Mietin, että pitäisikö mennä lääkäriin, mutta päätin nyt vielä katsoa tilannetta. Mun kokemukseni mukaan sairaanhoitaja sanoo puhelimessa vaan että "ota buranaa ja seuraa tilannetta", jos mainitsen että jalalla pystyy kävellä, joten mitä turhaan jonottaa tk:n tai yths:n puhelinlinjoilla. Etenkin kun tälle nilkalle ei nyt selkeesti käynyt mitään, se ei ole turvoksissa, kosketusarka tai punertava/sinertävä. Otan huomenna balettitunnilla sitten rauhallisesti vaan.

Ja hei kiitos kaikille jotka kommentoi mun kärkitossuja ja sanoi että niitä voisi koittaa vielä pehmittää. Olen nyt väännellyt ja pehmitellyt niitä oikeen urakalla, ja totta tosiaan se auttoi! Boksin yli pääseminen on tuntunut selvästi helpommalta. Tosin nyt huomasin uuden kehitysalueen, josta en voi syyttää tossuja, vaan omia jalkoja: vaikka saankin kärjen nyt kunnolla maahan, pitäisi tehdä enemmän töitä sen eteen, että saa painon kunnolla siihen isovarpaalle. Tehtiin tossa torstaina sellasta kivaa diagonaali-sarjaa, missä pystyi oikeen kunnolla keskittymään tähän asiaan. Tombé, pas de bourré kärjillä, alas, ja relevé neljännessä. Tässä oli myös kivan hidas tempo, missä kerkesi tehdä joka askeleen kunnolla ja oikein kattoa peilistä tarkasti sitä omaa työn jälkeä ja panostaa siihen. Tässä erityisesti huomasin mun banaanin nilkkani ja tein tosiaan parhaani, jotta saisin painoa isovarpaalle ihan kunnolla. Kun nyt oikein erityisesti keskityin tähän asiaan, mietin että olisiko tämä voinut olla sen verran kovempi rasitus nilkalle, että se siitä sitten ärhentyi noin kovin ja alkoi vihloa? En tiedä, seurailen tuota nyt vielä tämän viikon.

Harmitti, että mulla jäi nyt tämän viikonlopun HIIHTOlenkki tekemättä! Ollaan nyt parina viikonloppuna käyty miehen kanssa hiihtämässä, toisin sanoen räpeltämässä sukset jalassa hangessa. Nilkan takia en nyt mennyt, joten otin nyt vaan rennosti, tilattiin lauantaina pitsaa ja katsottiin uutta Sherlockia :) Huomenna alkaa uusi viikko, höh pääsin just hyvään pitsa+Netflix -moodiin!
Härkis, avokado, sinihomejuusto ja ananas, naaammm!!

2 kommenttia: