Kiireinen elokuu on ohi, tervetuloa syksy!

First things first: Gradu on valmistunut ja palautettu laitokselle arviontia varten. Ihanaa!

Pienen pieni juhlistus muffinssin ja Fresitan kera oli paikallaan :) Jos joku nyt mielessään pohtii tätä asiaa, niin en vielä valmistu maisteriksi. Vielä on yksi lukuvuosi edessä psykologin ammatillisia opintoja, eli erilaisia terapia- ja muita menetelmäkursseja. Mutta onhan pro gradu -tutkielma suhteellisen iso ponnistus, joten koin aiheelliseksi hieman ilakoida asiaa.
Nyt gradun jälkeen on jännän haikea olo. Luulin, että olisin huomattavasti helpottuneempi ja että olo olisi sellainen, että nyt pääsin tuostakin eroon ja elämä voi jatkua. Sen sijaan koenkin lievää tyhjyyttä ja omituista kaipuuta! Gradun tekemisessä oli omat aallonpohjansa että -harjansa, ja enemmän niistä pohjista taisin tänne blogiin kirjoittaa. Mutta ne asiat, mistä motkotin, huusin potkin ja raivosin oli niitä, joista opin eniten. Se hiton analyysi oli vaikeeta kuin mikä, mutta tuntuu nyt jälkikäteen melko hyvältä, että tosiaan loppupeleissä opin tekemään sitä analyysia, opin ihan valtavasti uusia asioita. Sillä hetkellä se analyysi tuntui toivottomalta ja raivostuttavalta, mutta niin kliseistä kuin se onkin, lopussa kiitos seisoo. Ylpeys on itselleni henkkohtaisesti todella vaikea tunne, mutta kyllä uskallan, ihan kainon varovaisesti vain, sanoa kokevani ihan pienen pientä ylpeyttä itsestäni, ainakin vähän aikaa :)
Tosi moni asia mua on tsempannut gradussa eteenpäin, tietysti koko matkan mulla on ollut mies ja ystävät tukena. Mutta niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, katsottiin tässä viimeisen viikon parin aikana Netflixistä tuollainen Neil deGrasse Tysonin hostaama tiedeohjelma kuin Cosmos, ja se todella auttoi mua buustaamaan tämän gradun lopun. Se oli siis sellainen ehkä yläkoululaisille tai lukiolaisille alun perin tarkoitettu tiedesarja, missä deGrasse Tysonin johdolla tutustuttiin universumiin, alkuräjähdyksestä aina tulevaisuuteen, mustiin aukkoihin, supernovien syntyihin, ja myös evoluutioon täällä maapallolla. Solujen elämää aina atomien ytimiin asti käytiin läpi myös biologiaa ja kemiaa. Hienoina piirrosanimaatioina kerrottiin historian suurimpien tiedemiesten ja -naisten löydöksistä (huolestuttavaa oli, että moni tärkeä löydös on itselleni aivan täysin tuntemattoman tiedemiehen keksimä) antiikin ajoista aina 1900-luvulle asti. Tämä sarja oli todella upea kokonaisuus myös visuaalisesti, pakko nostaa hattua animoijille, sekä tietysti hienolle isännälle. No kuitenkin, tämä sarja sai mussa sellaisen pienen pienen tuntemuksen, että ehkä mahdollisesti joskus itsekin voin kuulua edes ihan pieneen tiedemiesten ja -naisten joukkoon, ja että miten hienoa ja uraauurtavaa tiede parhaimmillaan voi olla. Koin hyvin etäisesti kuuluvani tähän omien sankarieni joukkoon, jolloin gradun tekeminen tässä loppuvaiheessa soljui lopulta aika kivuttomasti. Ja lisäksi, mussa herää aina sellainen lapsellinen innostus ja inspiraatio ja ihastus, kun katselen jotakin tuollaista itseeni tosi vaikuttavaa materiaalia. Cosmoksesta kiehtoutuneena kävin sitten yliopiston kirjastolla katsomassa "mitä kivoja kirjoja täältä löytys noin niinku muuten vaan luettavaksi", niin mukaan tarttui sitten mikäs muu kuin yliopiston kemian perus 1 -kurssikirja, jota lueskelin huvikseni edellisiltana viitisenkymmentä sivua. Ihan huvikseni vaan ostin myös vihkon, minne voin sitten ihan huvikseni vaan tehdä muistiinpanoja, jos tuntuu että kirjasta löytyy jotain erityisen mielenkiintoista, jonka hahmoittamiseen tarvitaan kynää ja paperia. On mullakin huvit!
     Johtopäätöksenä voinen todeta, että gradun tekeminen kaikkine suruine ja murheineen oli myös palkitsevaa ja inspiroivaa puuhaa. Yliopisto on niin oikea paikka mulle, mä niin tykkään olla täällä. Luulin, että gradun jälkeen ajattelisin väitöskirjasta että juu lulz nope nope nope, mutta nyt mulla onkin sellainen fiilis, että jatko-opinnot ja tohtorin väikkäri olisikin ehkä itselleni juuri se oikea polku :) Sen näkee sitten vasta harjoittelun jälkeen.

No niin, jos et jaksanut lukea gradun jälkifiilisten puimista, täällä jatkuu nyt balettihömpötykset ja muut normaalit aiheet :D Elikäs, balettikausi pyörähti tuossa edellismaanantaina käyntiin. Maanantaisin on 60min perus1 tunti ja sen jälkeen 45min kärjillä. Olen tykännyt näistä kahdesta maanantaista, tosin se hiukan harmittaa että tuo eka tunti on niin älyttömän täynnä. Diagonaaliin pääsyä saa jonottaa ja jalanheitotkin jouduttiin tekemään kahdessa ryhmässä. Positiivista on se, että alettiin harjoitella tuplapiruetteja! Siitä tykkään. Opettajalla on tavallaan aika pieni rooli siinä, se pitää vaan vähän sellaista tsemppauspuhetta ja antaa sitten vaan tilan jokaiselle kokeilla itsekseen, ja niin sen musta kuuluu mennäkin. Aika vähän siinä opettaja kuitenkaan pystyy neuvoillaan auttamaan, sitä pitää vaan itse kokeilla ja toistaa paljon. Viime kerralla alotettiin tekemään myös sellaista aivan ihanaa grand allegro-sarjaa, se oli kyllä tosi ihana ja kivaa oli myös se, että sain heti siitä hyvin kiinni. Kärkitunnilla kivaa on ollut nuo suteneu-piruetit, koska musta tuntuu että ne menee koko ajan paremmin ja paremmin. Haastavinta on keskilattian adagiot, missä tehdään vaan developéita, écartéita ja arabeskeja. Vaikka ne tehdään tasajalalla, mun on kauheen hankala pitää kärkitossuilla tasapainoa! Se pohja on niin sellainen jännän paksu, että huojun siinä aina. Mutta justiinsa sellainen kai vahvistaisi tätä mun nilkkaani, ainakin tuo yksi kuntoutusfyssan liike on sellanen että siinä yhdellä jalalla taiteillaan ja yritetään saada pikkuhiljaa se nilkan tutina kontrolliin.
     Torstaisin mulla on sitten ensin 60min kärjillä ja sen jälkeen 60min pehmeillä, kärkitunti on tasoa alkeet2 ja pehmeillä taso perus2. Kysyin, saanko tulla kokeilemaan tuota haastavampaa tasoa, ja tunnin jälkeen kysyin, saisinko jäädä sille tasolle. Sain luvan :) Tällä torstailla taas on aika kova tunku tuolla kärkitunnilla. Itseäni hiukan ihmetyttää, että miksei nyt sykysllä voinut alkaa sitten uudelle porukalle kärkialkeet1 aikuisille, kun kysyntää selvästi on. Nyt meillä on tammikuussa aloittaneet ja ihan just nyt aloittaneet yhdessä porukassa, mikä tuo haasteita molemmille ryhmille. No, näillä mennään. Tykkäsin torstain molemmista tunneista, ja mulle tuli sellainen hölmö onnelisuuden tunne jälkimmäisellä tunnilla! :D Tanssisalissa oli melkoisen hiostavaa, ja tuntivaihdoksen ajaksi avattiin hetkeksi ulko-ovea. Ulkoa tuli niin ihana syksyinen tuoksu, ja siinä kun sitten aloiteltiin ekaa tankosarjaa, mut valtasi tosi sellainen lämmin ja ihanan onnellinen tunne, että just nyt mä olen oikeassa paikassa ja todella nautin hetkestä ja elämästäni. En tiiä, tälleen kirjoitettuna kuulostaa hölmöltä, ja sitä se varmaan onkin. Halusin nyt kuitenkin jakaa tämän teiden kanssanne!

No baletin lisäksi sitten kävin kokeilemassa nykytanssi ja katutanssia. Nykäri oli vähän erikoista :D Vähän huono tunti kokeiluun, kun lähinnä vain tutustuttiin toisiimme. Meillä oli aika paljon sellasia parin kanssa tehtäviä juttuja, missä esim. pidettiin kämmenet vastakkain ja niitä irrottamatta sitten toinen aina ve ja toinen seurasi, lisäksi muitakin sellaisia, missä oltiin fyysisesti tosi lähellä tai kosketuksissa toisen kanssa. Minä kun olen tällainen perinteinen suomalainen ihminen, joka pitää ystäviinkin sen turvallisen, vähintään 0,5 metrisen etäisyyden, koin tunnin hieman tukalana. Ymmärrän kyllä, että opettaja haki tällä varmaan heti alkuun sellaista luottamusta ryhmän sisään ja että tottuisimme siihen, että nykärin koreografioissa tosiaan ollaan lähellä ja ihan iholla asti. Nautin kuitenkin omasta henkilökohtaisesta tilastani niin paljon, että nykäri sai multa ei jatkoon -tuomion. Tavallaan kyllä kiinnostaisi vieläkin sellainen ihan ns. perusnykäritunti, ilman noita tutustumiskosketteluja :DD
     Sitten se katutanssi. Meitä oli taas suuri ryhmä, mutta tässä lajissa se ei ainakaan vielä haitannut. Itselläni oli vähän hankalaa löytää se baunssi ja se sellainen uskottava notkistus polviin ja röhnötys ryhtiin. En ole koskaan pitänyt itseäni hyväryhtisenä, mutta sillä tunnilla kyllä huomasin olevani aivan liian selkä suorana. Open sanoin, pitäisi olla koko ajan vähän sellainen ruma röhnötys päällä, ei mitään jänteviä jazz -slidejä vaan pikkusen silleen selkäkumarassa ja katutanssille usrollisesti, ilman nilkanojennuksia tehdään slidet ja muut liikkeet. Kyllä mulle sitten tunnin loppua kohden alkoi etäisesti oikea asento ja habitus löytyä, ja mietin pitkään (ja edelleen), että tämä olisi hyvä pari baletille. Päätin nyt kuitenkin, ainakin toistaiseksi, säästää 40 euroa jo muuten järkyttäväksi paisuneesta tanssibudjetista, ja valitsin nyt nämä 4 balettituntia, 2x pehmeät ja 2x kärjet maanantaisin ja torstaisin. Jos se katutanssi jää nyt oikeasti mua vaivaamaan, niin saahan niitä tunteja sitten aina lisättyä.

Tällaista elämää mulla. Gradu tehty, työt jatkuu, opinnot jatkuu, baletti jatkuu. Kuulostaa minusta vallan kivalta. Ja ihana syksy on jo aivan kynnyksellä, tervetuloa! Ai niin, sellainen juttu vielä loppuun, että mun toinen kärkitossuni koki pienen tragedian, mutta me selvittiin siitä. Nimittäin tossustani oli toinen pää tuosta tossun sisällä kulkevasta nauhasta luikahtanut tuonne "käytävään" sisään! Eihän sitä päätä saanut sieltä erkkikään kaivettua, kun se oli ehtinyt vetäytyä jo aika pitkälle. Eipä siinä muu auttanut kun vetästä vaan koko nauha pois ja toivoa hartaasti, että saan sen ujutettua takaisin. Ostin Prismasta tuollaisen ihan tavallisen villaneulan, sidoin nauhan toisen pään siihen, ja pienellä keplottelulla sain neulan vedettyä koko käytävän läpi. Tuo villaneula on siis sellanen ihan ihan tylppä neula, että sillä ei pääse minkään kankaan (tai ihon) läpi. Tossu on jälleen hyvinvoiva ja minä iloinen :)

Molemmat nauhanpäät taas ulkopuolella!

Kiireinen elokuu, part II

En osannut keksiä mitään parempaa otsikkoa, joten tällä samalla mennään. Ylläri pylläri en ole ehtinyt kirjoittaa blogia tässä liki parin viikon aikana yhtään. Töitä on tehty joka päivä suunnilleen viitisen tuntia, ja työpäivää ennen/ jälkeen/ välissä/ on kirjoiteltu gradua, mikä alkaakin onnekseni olla loppusuoralla. Luojan kiitos, sillä enää 10 päivää palautukseen @_@ Sillä saralla on siis edetty vihdoin tosi hyvin, mutta päivät on venynyt tuonne seitsemään asti melkein joka päivä tällä viikolla. Töissä mulla on aika paljon erilaisia tehtäviä ja ainakin omasta mielestäni paljon vastuuta, ja se on tuottanut mulle vähän stressiä :/ Unii asti tullut parinä yönä työjutut, mikä on vähän harminloista. Mieskin sanoi että oli herännyt yksi yö siihen, kun olin kjähnännyt ja kääntyillyt niin reippaasti. Se mikä helpottaa, on ajatus siitä että tämä on tällainen ruuhkapiikki, mikä alkaa oikeestaan ensi viikon jälkeen jo hellittää. Kunhan saan tuon gradun palautettua 31.8. niin sekin on jo iso apu. Tiedän että syyskuussa myös työtunnit vähenee, niin sekin motivoi ponnistamaan nyt kovemmin, kun töitä on :)

Gradua...

Tällä viikolla ei ole ollut balettia, sillä kesäjakso on ohi ja syyslukukausi alkaa huomenna maanantaina, jihuu! Olen nyt pitänyt tämän viikon ihan täydellisenä lepoviikkona, tosin aika pitkälti sen takia, etten ole iltaisin jaksanut tai ehtinyt enää liikkua. En tosiaan viikolla käynyt kertaakaan lenkillä ja itseasiassa laiminlöin kuntoutusjumpankin! Eilen totesin, että tämä liikkumattomuus ei ole tehnyt mulle erityisen hyvää, vaikka kyse oli vain viikosta. Keho tuntui jotenkin tosi raskaalta ja vähän turvonneelta. Se varmaankin johtuu siitä, että töissä istun kun lähettelen s-posteja ja vastailen puhelimeen, istun kun teen tutkittaville testejä ja istun aivolabralla. Istun myös kun kirjoitan gradua. Tämä + se etten liikkunut iltaisinkaan, on uskoakseni sen ikävän turvonneen ja epämukavan tuntemuksen takana. En ole myös yksinkertaisesti ehtinyt pitää lounastaukoa, joten olen ottanut sellaisia eväitä, mitä voi helposti napostella sopivissa väleissä, eli pähkinöitä, välipalapatukoita ja tuollaista siemennäkkileipää. Tämä kaikki todellakin tuntuu kropassa, joten eilen lauantaina en enää jaksanut istua kotona. Lähdettiin miehen kanssa kävelten keskustaan (matka ei mikään päätä huimaava, mutta tollanen 3,4km kuitenkin), käytiin keskustan markkinoilla vähän herkuttelemassa ja Coffee Housessa jääteellä ja -kahvilla ja nautiskeltiin kivan kesäisestä lauantai-illasta. Käveltiin myös takaisin kotiin. Kävelyreissu oli musta oikeen virkistävä, ja oli kiva vaan kepeesti kävellä yhessä höpötellen vaan jotain turhia juttuja. Ei mitään kiirettä tai muuta stressiä :) Lisäksi repussa odottava ranskalainen juusto ja pain au chocolat lämmittivät mieltä, ja kotona myös vatsaa :D

Tänään aloin vähän orientoitua huomenna alkavaan balettikauteen. Tein myös sen, mikä olisi pitänyt tehdä jo viikkoja sitten, eli kiristin yhtä kärkitossun nauhan ommelta. Joudutteko te usein kiristämään löysälle mennetä tai kokonaan purkautuvia ompeleite tossuissa? Tämä taitaa olla jo kolmas kerta, kun joudun lisäämään ompeleita -.- Työni jälki ei siis ole ilmeisesti kovinkaan laadukasta.

Tälleen mulla lähtee löystymään noi ompeleet

Onneksi se oli vaan tuu yksi nauha, mikä oli alkanut vähän irtoomaan, muut olivat vielä ihan hyvin kiinni. Mulla olis tarkoitus myös käydä kokeilemassa tässä piakkoin uusia tossuja, mutta en ole oikeen vielä saanut päätettyä ajankohtaa, mikä olisi hyvä viikonloppu. Ajattelin käydä Tampereella Piruetissa kokeilemassa eri tossumerkkejä :) Siitä varmaan paremmin sitten jossakin vaiheessa.

Loppuun muuten vielä huonoja uutisia! Nimittäin viime postauksessa oli ne lampaat, joihin olin kovasti kiintynyt. No nyt ne lampaat on sitten viety pois ;_; ne oli vaan jotain kaupungin maisemointilampaita, ja nyt ne on mennyt takaisin kotitilalleen. Ja VIELÄ huonompi uutinen on se, että lehdessä ilmoitettiin, että yksi näistä lampaista on kadonnut! Koska missään aidassa ei ollut reikää, uskotaan että joku on voinut varastaa yhden näistä lampaista ::(( Ja kirsikkana kakun päällä, tämä lammas oli vielä tiinenä! Hyvä etten pillahda itkuun kun ajattelen että jossakin hukassa on nyt yksin, tiinenä oleva lammas millä synnytys lähstyy ja sillä ei varmaan ole auttavia käsipareja tai edes hyvää ympäristöä missä olla :(((( Toivotaan, että lammas ja pennut löytyy vahingoittumattomana vielä lähipäivinä. Käytiin sanomassa hyvästit lampaille päivää ennen kun ne vietiin kotitilalleen. Tässä kuvia:

Mitäs muuta kirjoittaisin. Perus sunnuntai-ilta täällä, sauna lämpiää ja varmaan seuraavaksi pakkaan työreppuun balettikamppeet, sillä huomenna tulee varmaan mentyä treeneihin suoraan töistä/graduhommista. Lisäksi meinasin tehdä tuon kuntoutusjumpan, että tulee tällä viikolla sitten edes yhen kerran vedettyä se läpi, vaikka tavoite onkin 2-4 kertaa viikossa. On se kai parempi kuin ei mitään.

Kiireinen elokuu

Moikka vaan!
Mulla on elokuu alkanut erityisen vauhdikkaasti töissä, koska hommaa on ja paljon. Oma sopparini sanoo että 70h/kk on maksimi, ja tänään päästiin jo yli puolivälin tunneissa. Vaikka eletään vasta 9. päivää! Tietää vapaata loppukuusta :) No joo, päivät on mennyt töissä viilettäessä, illalla baletissa ja lenkillä Tämä kolme kertaa viikossa balettia on tuntunut tosi kivalta määrältä, ja on ollut todellakin henkireikä kun töissä on tosiaan ollut kiirettä ja vähän stressiäkin. Ihan sama mitä töissä on ollut tai jos mielen perällä on ollut gradu-ahdistusta, balettitunnilla unohdan vaan ihan kaiken murheen. Ihana baletti. Balettitunneilla on mennyt ihan kivasti, tuntuu että tässä on nyt hinkattu aika paljon asioita, jotka oli vielä kesän alussa mulle ihan uusia. Koen oppineeni aika paljonkin kaikkea :) Erityisesti kärkitunneilla on tullut todella paljon tehtyä sarjoja, joissa on sellaista ihan perus toistoa, nousja varpaille ja piruetin alkeita. Olen todella kokenut nämä kesän tunnit oikein antoisiksi.
     Baletin lisäksi olen käynyt aika ahkerasti lenkillä ja tehnyt tuota jalan kuntoutusjumppaa 2-3 kertaa viikossa. Pääsääntöisesti kävelen lenkillä, mutta nyt viimeiset kaksi kertaa olen juossut! Suunnilleen 1,5 vuotta sitten kävin lääkärissä tuon polven takia, ja hän ei suositellut juoksemaan asfaltilla, joten lopetin sen tykkänään. Mulle kuitenkin tuli kauhee juoksufiilsi viime viikolla lenkillä, joten ajattelin että mikäs siinä, tuskin mun jalkani kuolee jos pari kertaa vuodessa juoksen. Ja oikeastaan se lääkäri sanoi silloin, että kaikki liikunta on vaan hyväksi polvelle, ja kun itse kysyin, että onko jotakin mitä tulisi välttää, niin hän sanoi että no ei ehkä kannata juosta asfaltilla. Eli ei siis mikään jyrkkä ei, josta tulkitsen että ehkä silloin tällöin joskus voi vähän juosta. No niin, juoksin sitten menemään, ja olin tosi yllättynyt miten kauan jaksoin! Edellisestä kerrasta oli tosiaan vierähtänyt jo aika pitkä tovi. Tästä intoutuneena juoksin sitten toisenkin kerran, mutta pidin matkat silti lyhyinä, alle kahden kilometrin pituisina. Musta oli kiva kuitenkin huomata, että "pelkkä" baletti ja arkipyöräily ja kävelylenkit oli pitänyt myös juoksukuntoa niinkin hyvänä. Mulla on myös erittäin hyvä lenkkeilymotivaatio, sillä menen aina morjenstamaan tällaisiä kavereita tuohon reilu parin kilsan päähän:

Rakastan kaikkia eläimiä kauheesti ja nämä villakaverit on oikeesti vaikuttanut mun lenkkeilyyni hyvin positiivisesti :D Pari noista lampaista taitaa olla tiinenä, kun ainakin muutamalla on tosi iso maha. Ehkä näemme blogissa vielä kuvia pikku-lampaista :) Toki lampaiden lisäksi kauniit kelit on vaikuttanut lenkkeilyyn. Ja myös se että töissä on kiirettä ja tulee istuttua paljon. Sillon kun päiväsaikaan on paljon tekemistä, huomaa että myös iltaisin tarttuu toimeen ja tekee juttuja. Itse olen sellainen, että jos ei oikeen ole mitään tekemistä päivällä, esim. joitakin vuosia sitten kun olin työttömänä, ei tullut tehtyä oikeen mitään. Passivoidun kauheesti, jos päivisin olen vaan kotona. Mulle tekee hyvää sellainen semivauhdikas elämänrytmi ja silloin olen ehdottomasti parhaimmillani. Toki liikaa on liikaa, sehän on selvä.
     Baletin, lenkkeilyn ja töiden lisäksi ei mulle kauheesti muuta kuulukaan. Vaikka on ollut ihan aurinkoista, en ole iljennyt enää mennä uimaan, koska siihen vaaditaan hellettä että raaskin mennä kastamaan herkän nahkani järviveteen. Se on hiukan sääli, koska tykkään käydä uimassa. Olen kotosalla tehnyt kuntoutusjumppaa ja lueskellut skandinaavisia dekkareita. Netflixistä tulee tällä hetkellä töllötettyä iltaisin House of Cardsia, aivan loistava sarja! Ostin viime viikolla vielä rasian mansikoita, kun lehdissä on kovasti kohkattu mansikkasadon jäävän pieneksi. Tein pari herkkuvälipalaa:

Mansikat, banaani ja maustamatonta jugurttia

Maustamatonta jugurttia minkä sekaan on pilkottu mansikoita, en tiedä miksei se näytä kuvassa yhtään vaaleanpunaiselta, pähkinöitä ja kahvia

Vielä tämä viikko balettia, sitten on viikon tauko ja sitten alkaa syyslukukausi. Yliopistossa opinnot alkaa vasta tossa syyskuun puolella, tais olla 9. päivä kun alkaa luennot. Viimeinen syksy opinnoissa! x( ihan jäätävä ajatus, hyi ei ajatella sitä nyt.

Tää oli vähän tällainen sekava kuulumispostaus vain, mites teillä menee? :)

Syksyn tanssi-ilmo on auki, WHAT TO DO???

No siinähän se tulikin jo otsikossa. Olen nimittäin ihan solmussa syksyn tanssituntien kanssa! Meille tulee aina tuntisuositukset, joissa opet kertoo mitkä tunnit tulisi ottaa. Mua nauratti, kun ilmeisesti jäin luokalleni :DDD Kävin siis viime vuonna tunneilla alkeet2 ja perus1, ja nyt noita samoja tunteja oli suositeltu mulle :'D Tosin kävi kyllä mielessä, että se ope joka mulla piti noita tunteja, ei opeta tuota seuraavaa tasoa, perus2:sta, niin ehkä hän ei ollut siksi suositellut sitä, koska ei tiedä mitä se tunti tuon toisen open pitämänä sisältää. No kuitenkin, mun mielestäni tuo perus1-taso oli viime vuonna sellanen sopivan haastava, joten otan ainakin sen, ja kaksi varvastuntia. Toinen on siis perus tekniikkatunti, ja toinen on alkeet2-tasoinen varvastunti, joita oli mulle myös suositeltu. Se mikä mulla nyt mietityttää, on toisen ei-varvastunnin kohtalo. Eli 1) otanko röyhkeästi vaan perus2 tunnin, 2) menen alkeet2-tunnille hinkkaamaan samoja juttuja vai 3) otan jotakin muuta kuin balettia / en ota mitään tuntia. Viime vuonna musta oli kiva, että oli varvastuntien lisäksi se viikon helpompi tunti (alkeet2) ja sitten haastavampi tunti (perus1). Nyt mulla on tuo perus1, mikä ei ehkä enää ole yhtä haastava kuin viime vuonna, mutta nuo 2 varvastuntia varmasti tuo sitä haastetta viikkoon. Toisaalta 3x balettia viikossa voisi kyllä olla jo ihan tarpeeksikin. Huoh.
     Mitä tulee sitten tuohon ei-balettituntiin? Jazz ja vogue ovat valitettavasti pois laskuista, koska molemmat on lauantai-aamuisin :D Haluan nukkua viikonloppuisin, enkä kyllä näe itseäni vielä klo 11.15 missään, enkä varsinkaan klo 10.30. Laitoinkin opistolle viestiä, saisinko tulla kokeilemaan nykärin alkeita ja katutanssin alkeita yhdelle ilmaiselle kokeilukerralle :) Lisäksi kysyin, saisinko kokeilla sitä baletin perus2-tasoa. Jos joku noista kolmesta tunnista tuntuisi omalta jutulta, niin otan varmaan yhden niistä noiden kolmen baletin kaveriksi. Itseasiassa juuri nyt kun tarkastelen tuota lukkaria, niin tuollahan olisi showtanssikin, mutta se alkaa tasosta alkeet2, voisikohan sinnekin mennä kokeilemaan. Hmm. Sitäkin on kyllä lauantaisin, klo 12.15 :D Tekee vähän tiukkaa kyllä, mutta ehkä se jo onnistuu :D
     Noille kolmelle ns. varmalle balettitunnille jo ilmoittauduin, mutta tässä on vielä epäselvyyksiä neljännen tunnin osalta. Haha huomaa että mulla on vähän levinnyt käsiin nämä tanssitunnit :DD Mutta mitä sitten? Tämä on mulle tärkeetä. Kyllä sitä voisi ihminen huonomminkin rahansa investoida.  Miltä teidän tanssisyksy näyttää, alkaako jo lukkarit muodostua? :)

Tämä nyt oli tällainen lyhyt postaus, enkä oikeen keksinyt mitään kuvaakaan tähän. Gradu-uutisia mulla on sen verran, että sain viime viikolla edistyttyä työssäni aika hyvin. Tiesin, että kun vaan tarpeeksi kärsivällisesti odottaa, niin kyllä se kirjoitusinspis sieltä tulee. Tässä tapauksessa se odotus sattui nyt vaan kestämään sen 2kk :DD Enää ei voi tulla noin pitkiä taukoja, sillä gradu pitää olla palautettu tämän kuun viimeinen päivä, hui saatana. Onneksi sain nyt tosta introsta aika hyvän, ja metoditkin alkaa olla kirjoitettu. Vielä se perkeleen tulos-osio, hitto hyvän kun edes ymmärrän mitä tuloksia olen saanut, aivotutkimus ei ole aina ainakaan itselleni ihan kauhean selkeetä puuhaa. Sitten kun saan tuon suurimman ongelman, eli tulokset kirjoitettua, niin sitten onkin taas helppo tehdä loppuut tuo discussion-osuus. Ehkä mulla alkaa nyt tää työ oikeesti edetäkin. Tässä fiilikset, kun avasin 2kk tauon jälkeen GRADU-tiedoston:

http://graduttaa.tumblr.com/post/142360259530/kun-palaan-tauon-j%C3%A4lkeen-gradun-pariin