Heippa vaan!
Tulin nyt ilmoittamaan, mikä tämä meidän extratreenikertoja vaatinut juttu oli: flashmob-esitys! Joku voi toki nyt miettiä mielessään, että miksi tuommoinenkin asia piti pimittää, ja se on ihan hyvä kysymys. Meille sanottiin että älkää pitäkö asiasta isoa ääntä, joten ajattelin että ehkä ei ole hyvä idea kirjoittaa asiasta nettiin :D Vakkarilukijat on kuitenkin tässä kuukausien aikana varmaan pystynyt ehkä päättelemään asuinkaupunkini, joten senkin takia sitten ajattelin, että jätän kertomatta. Esityksessä kävi pari pientä kämmiä, mutta ei mitään kardinaalimunauksia. Esityksiä olisi ollut kaksi, pe ja la, mutta itse pääsin vain perjantain esitykseen, joka järjestettiin kauppakeskuksessa. Itse flashmobmaisuus kärsi hyvin paljon, koska suurin osa esiintyjistä oli noin 12-vuotiaita (tai alle) lapsia, joiden vanhemmat ja sisarukset ja mummotkin oli toki tullut paikalle katsomaan lapsensa esitystä, tehden kauppakeskuksen aulaan oikeen kunnon köörin ja muodostaen meille esiintymisalueen -.- Elikä flashmobin kantava idea eli se "yllätysmomentti" meni täysin persiilleen, mutta ymmärtäähän sen. Totta kai lapset kertovat vanhemmilleen, ja hyvät vanhemmat haluavat nähdä lapsensa esiintyvän.
Sitten tuohon otsikon "traumoja" kohtaan. Flashmobin jälkeen menin kauppakeskuksessa kerrosta alemmas ja suuntasin ulko-oville, kun huomasin kymmenkunta poliisia ja vartijaa sekä kaksi ensihoitajaa. Ja yhden tyypin makaamassa lattialla valkoisen lakanan alla. Hieman latisti tanssifiilistä nähdä ensimmäistä kertaa elämässäni kuollut ihminen. Tai no, pelkän päälaen sieltä lakanan alta mä näin, mutta silti.... Tapahtumapaikka oli kurjasti vielä jätskibaarin vieressä, jossa oli lapsia :( Jätskibaarin sitä rautaverkkosysteemiä (se mikä laitetaan aina myymälän oville kun kauppa menee kiinni) oli laskettu puoliväliin, varmaankin näköesteeksi näille jäätelöbaarin asiakkaille. Mulle tuli aivan kauhee fiilis tietysti, kun ajattelin, että minä se vaan olen tyytyväisenä tanssinut, kun kerrosta alempana joku toinen ihminen on menettänyt henkensä, meidän Boleron soidessa taustalla. Hyi mikä ajatus. Eilisillan ja tämän päivän aikana näky kauppakeskuksen poliisista ja vainajasta sekä ajatus kuolemasta yleensä on pulpahtanut muutaman kerran kyllä mieleen... Kaipa tää tästä. En nyt oikein osaa hirveesti mitään tähän lisätä.
Kiirettä on ollut kovasti, joten tämä postaus jää tällaiseksi lyhyeksi tyngäksi vaan. Pakkohan mun oli tulla kertomaan tosta esityksestä ku oikeen lupasin! :) Olen ollut nyt kaksi päivää kestäneessä tuommoisessa koulutusjutskassa, missä on ollut varsin mielenkiintoista infoa tulevaisuuden työllisyystilanteesta alallani ja kaikkea muutakin tietoa opintojen loppuvaiheessa oleville tai vastavalmistuneille. Nyt on kauhee tiedon sulattelu ja pohdiskelu meneillään itselläni, että mitenköhän mä tulevaisuuten oikeen järjestäisin.... Lisäksi maanantai ja tiistai tulevat olemaan superkiireisiä myös, ja keskiviikkona on graduseminaari, jossa mulla pitäisi olla jo ihan oikeesti jotain sanottavaa ja ideaa mun aiheestani, eli huominen meneekin sitten sen pohtimisessa. Bye bye kiva ja rentouttava viikonloppu.... Tämän lauantai-illan kyllä aion yrittää ottaa rennosti. Heti kun saan tämän tekstin kirjoitettua niin käyn lähikaupassa hakemassa jotain ruokaa (ehkä myös hieman herkkua), pötkähdän sohvalle viltin alle ja syön ja lepään ja katson ehkä jotain leffaa tai jotain telkkarihömppää! :)
Sain kuin sainkin tehtyä sunnuntaina putkeen kaikki balettijumpat ja lisänä tein vielä therabandilla vähän nilkka- ja varvastreeniä. Eilen maanantaina olin taas siellä fysiopilateksessa (se missä on se hieman sotilaallinen mutta ihan hyvä ohjaaja :D), ja näin ympyrä sulkeutuu, kierros alkaa alusta. Täytyy kyllä vähän kattoa, että josko sitä vaikka järjestäisi noi balettijumpat kokonaan uuteen uskoon, jos niitä nyt tällaisenaan ei näköjään vaan tule tehtyä. Esimerkiksi tiedän tasan, etten jaksa huomenna tehdä suunnittelemiani reisijumppia, koska jalat on aina tämän tiistain kaksoisbalettitunnin jälkeen aika kuolleet. Täytyy nyt vähän makustella, että mitkä päivät olisi sellaisia, että tulis tehtyä :)
Teen tällaista aika perus theraband-jumppaa. Ensin molemmat jalat yhdessä therabandia vasten ojennan nilkat flex-point liikkeellä 20 kertaa, sitten kuvankaltaisessa point-asennossa taivutan pelkät varpaat ylös-alas x20, sitten sama juttu molemmilla jaloilla erikseen, ja lopuksi vielä molemmat jalat yhdessä. Omat nilkkani eivät taivu yhtä hienosti kuin kuvan nilkka :/
Sitten tämän päivän balettitunnista. Tankosarjat meni mun mielestäni ihan hyvin molemmilla tunneilla, mutta tuntui että keskilattialla petite allegroissa olin ehkä hiukan epäorientoitunut, vaikka yritin kyllä keskittyä. Näyttää niin pirun tyhmältä kun lähtee changement hypyistä vahingossa liian aikaisin échappéhen, ja sit menee just ristiin muiden ryhmäläisten kanssa: itse on just avoimessa asennossa kun muut on 5. asennossa, sit hyppää 5. asentoon just kun muut hyppää avoimeen -.- huups. No ainakin se oli positiivista, että vihdoin uskalsin ottaa ne pienet kädet échappéhen mukaan. Ennen olen aina vaan keskittynyt niin paljon jalkoihin (en tiedä miksi, eihän se hyppy nyt niin kovin erikoinen ole?), että olen pitänyt käsiä vaan 1. asennossa paikoillaan, nyt sitten rohkenin ottaa siihen sen pienen 1. port de brasin mukaan :) Piruetit meni ihan ok:sti, perus1 eli ekalla tunnilla tuntui että tasapaino oli hiukan hakusessa vielä, mutta sitten seuraavalla tunnilla ne meni jo aika hyvin. Tehdään siis molemmilla tunneilla samat piqué-piruetit diagonaalissa. Ja jälleen kerran sain kommenttia tukijalan koukkupolvesta! Hemmetti vieköön, millä mä ton polven suoristaisin :D Tosin toisella kierroksella sain sen polven jo pidettyä ihan hyvin suorassa ja astuttua suoraan hyvin sinne suoran jalan päälle mutta voin jo arvata että seuraavalla tunnilla on tismalleen sama juttu edessä... Tyhmät polvet. Mutta ymmärsin open kommenteista, että ainakin tää oikee puoli menee jo aika hyvin :)
Sitten se sissone-hyppy! Kun alettiin tehdä sissoneita, sanoin opettajalle heti, että olen koko viikon enemmän tai vähemmän panikoinut tätä hetkeä, kun taas tehdään näitä hyppyjä. Tällä kertaa kuitenkin hypyt meni jopa ihan kohtalaisesti, ainakin omasta mielestäni, ja sain jopa opeltakin "hyvä!" -huudahduksen! En tiedä oliko se sitten sitä varten kun olin oikeen sanonut, että mua hiukan hirvittää tämä hyppy :D Eikai opettajat turhaan kehu? Ainakin uskottelen itselleni niin :D En ainakaan saanut mitään korjauksia tai muita kommentteja, joten kai voin olla ihan tyytyväinen. Nyt mun ei tarvi olla tätä viikkoa enää paniikissa :D
Vaikka jossakin vaiheessa erityisesti ekaa tuntia ajattelin pari kertaa, että kylläpä menee päin persettä (ainakin sen petite allegron kohdalla), niin nyt ainakin tälleen pari tuntia jälkeen päin harkat meni musta ihan hyvin :> Oikeen harmittaa, että taas täytyy odottaa kokonainen viikko ennen kun taas pääsee. Onneksi tälle viikolle ilmaantui tollanen ekstra-joogatunti yo-liikunnalle, jonne ajattelin mennä. Lisäksi perjantaina on se meidän pieni tanssiesitys, jeei!
Harkka-analyysin lisäksi ajattelin kertoa hiukan kokemuksia noista balettipuvuista, jotka tilasin elokuussa ja joita esittelin tässä postauksessa. Olen nyt käyttänyt tota mustaa Plumen mesh-verkkoista pukua ja Capezion punaista pukua, koska en ole vieläkään oikein päättänyt, lyhentääkkö sen violetin Plumen olkaimia vai ei. Molemmat puvut on ollut tosi tosi hyviä: mukavia päällä, ei liian piukkoja tai muuten ärsyttäviä. Ja näyttävätkin näteiltä :) Punaista pukua olen pitänyt noiden uusien Blochin trikoiden ja mustien shortsien kanssa. Noi trikootkin on muuten huippuhyvät, ei haittaa yhtään vaikka tossa L-koossa sitä lahjetta tosiaan riittää. En vaan kisko niitä niin hanakasti, että reiden yläpäähän jäisi makkaroita. Ja tykkään myös siitä, että se lahje tulee tohon jalkapöydälle, näyttää musta tosi kivalta :)
En millään jaksanut alkaa pukea ja riisua, joten näillä kuvilla mennään...
Mustaa Plumen mesh-verkkoista pukua olen käyttänyt nyt noiden uusien H&M harmaiden jumppahousujen kanssa. Housut laitan toki puvun päälle :D halusin vaan varmistaa ettei kenellekään tule pölhöjä mielikuvia! Olen tykännyt tästä puvusta tosi paljon, erityisesti mun "paksu käsivarsi" -kompleksin takia, mutta myös muutenkin. Meidän tanssisaleissa on aina kauheen kuuma, joten on kiva että nuo hihat on tuollasta verkkoa vaan.
Ostin nyt myös tuossa elokuussa vihdoin ja viimein uudet rintaliivit pukujen alle. Kiertelin ihan normi vaatekauppoja, ja vihdoin löysin kivan, yksinkertaisen topin KappAhlista. Kokeilin myös ihonvärisiä, mutta kyllä ne aina näkyi sieltä pukujen alta (aika paljonkin), ja näytti mun silmääni hiukan tökeröltä, joten päädyin mustaan. Jos kerta näkyy, nii näkykööt sitten kunnolla! Ostin nuo alun perin tuonne Plumen puvun alle, koska L-koon puvuissa rintaliiviosuus on liian iso itselleni, mutta olen nyt käyttänyt niitä myös tuon Capezion alla. Nuo on ollut kokemukseni mukaan tosi hyvät! Tosin isommalle povelle tai muuten enemmän tukea kaipaavalle voi olla vähän heppoinen. Tuo ei siis varsinaisesti ole mikään tukeva urheiluliivi, vaan alustoppi. En tiedä onko nämä alunperin tarkoitettu esiteini-ikäisille harjoitusrintsikoiksi (voi luoja miten vihaan tota sanaa! :D), vai mikä tän tarkoitus on, mutta olen tykästynyt niihin kovasti. Sopii siis balettipuvun alle hyvin :)
Kaikista ostoksista mulla on siis vaan hyvää sanottavaa. Tosin se vieoltti Plume on vähän kysymysmerkki, koska tosiaan tuon mustan topin kanssa en ole enää varma, tarviiko niitä olkaimia lyhentää. Mitään kriittistä ei kuitenkaan voi näkyä, kiitos alustopin :D Täytynee vielä hiukan miettiä asiaa.
Loppu viikko on paras mennä tenttikirjan ääressä, sillä olen kamalasti laiskistunut! Luennoista olen kyllä tykännyt kovasti, mutta sitten kun pitäisi alkaa itsekseen lukea tota tenttikirjaa... huoh. Eikun siis treffit tenttikirjan kanssa.
Tällä viikolla on tullut käytyä jos jonkinmoisessa jumpassa, MUTTA olen edelleen laiminlyönyt balettijumppaa :// Yo-liikunnalla olen siis melko ahkeraan käynyt. Maanantaina olin siellä fysiopilateksessa, mistä raportoinkin jo viime postauksessa. Sitten tiistaina oli balettitunnit, ja tämän vuoksi mun jalat oli täysin tohjona keskiviikkona, jollon päätin sitten vaan pitää hiukan lepoa. Torstaina kävin flowpilateksessa, mihin jouduinkin hieman reippailemaan. Olin suunnitellut, että graduseminaarin jälkeen kerkeen hyvin köpötellä kello 15 alkavaan flowpilatekseen, sillä jostain syystä olin kuvitellut, että gradusemma olisi klo 12-14. Yleensä kaikki luennot ja tapaamiset ja muut yliopiston jutut kestää 2h, joten olin ajatellut että tämäkin noudattaisi peruskaavaa. Hieman huolestuneena vilkuilin kelloa, kun vasta puoli kolmen jälkeen ohjaaja alkoi yhteenvetää kokoustamme. Kuten muissakin yliopistoissa, meillä on aika monta kampusta, ja kampuksien välillä voi olla välillä aika paljon matkaa. Tämän seminaarin ja liikuntapaikkojen välillä on varmaan ainakin 2km, joten tuli hippasen kiire. Ehdin kuin ehdinkin sinne pilatekseen (suunnilleen minuutilleen), ja olin kyllä tosi tyytyväinen että ehdin, sillä se oli ihan hyvä tunti musta. En kyllä ymmärrä mikäköhän tämän flowpilateksen ero mahtoi olla siihen maanantain fysiopilatekseen, koska suurilta osin tehtiin ihan samoja liikkeitä. No kuitenkin, tunti oli mun mielestäni hyvä :)
Jumppaaminen yo-liikunnalla jatkui myös eilen perjantaina, sillä kävin kokeilemassa bodybalancea ja venyttelytuntia. Joskus ööömmm nelisen vuotta sittten kun olin erään kuntokeskuksen jäsen, kävin Les Millsin BodyBalance -tunnilla, ja muistelin että se oli oikeen sellainen rauhallinen tunti, jonkinlainen joogan ja pilateksen fuusioituminen ja taustalla soi pan-huilumusiikkia. Ja sai pitää ihan jotain puoli- tai pitkähihaista paitaa ja sukkia, eli ei ollut mikään hikijumppa. Nämä Les Millsin tunnit (mm. BodyBalance, BodyPump, BodyCombat) on sellaisia lisensoituja tunteja, jossa siis ohjaajalla pitää olla erityinen Les Milss-koulutus, jotta saa vetää näitä ns. oikeita Les Mills -tunteja. Näin ollen voit mennä Les Mills-tunnille missä päin maailmaa tahansa, ja aina siellä on se sama jumppa, jonka ohjelma vaihtuu muisteekseni 4kk välein. Esimerkiksi silloin kun itse kävin, niin muistelisin että pyöri joku BodyPump no. 87. Ja se oli sitten sama ympäri maailmaa. Mutta niin, aika usein sitten kuntokeskuksilla ja myös meidän yo-liikunnassa näkee tällaisa nimiä kuin "pumppi", "combatic" jne., jotka ovat siis jäljitelmiä näistä alkuperäisistä Les Millseistä, mutta näillä ohjaajilla ei vaan ole sitä oikeeta lisenssiä. Eli nää on vähänniinku tällaisia halpoja kiinalaiskopioita :D Joka tapauksessa (kauhee ku lähden aina juurta jaksaen selittää jotain asiaa -.-), menin nyt sitten tähän meidän "bodybalance" tunnille siinä uskossa, että se olisi hyvin samanlainen kuin se muutama vuosi sitten käymäni ns. oikea BodyBalance -tunti. Mutta olin kammottavan väärässä! Sillä mulle tuli oikeesti ihan hiki, kun siellä balancessa mentiin melkoisen kovalla rytmillä alaspäin katsovia koiria ja sotureita ja krokotiilejä. Mietin siinä tunnin aikana, että hyvänen aika enhän mä tällaseen ollut tulossa! Onneksi sitten viimeiset 20-30min oli erilaisia joogatyylisiä venytyksiä, kuten joutsenta ja "iloista vauvaa" (i know, välillä nää asanoiden ja liikkeiden nimet on melko, öh, koomisia). Mulle jäi siis tästä bodybalance-tunnista hieman ristiriitainen fiilis, koska se itse jumppaosio oli vähän sellainen meh, mutta sitten loppuosa oli ihan kiva. Lisäksi musiikki ei suinkaan ollut mitään pan-huilua, vaan ihan perus pop-musiikkia. Ei sillä että olisin kovakin pan-huilufani, mutta mun mielestäni se vaan kuuluu siihen meininkiin :D
Bodybalancen jälkeen samassa salissa alkoi venyttelytunti, ja ajattelin että why not, kun täällä nyt kerta olen. Tämäkin tunti alkoi pienellä kyykkäysjumpalla, mikä oli mun mielestä taas vähän meh, mutta ihan ymmärrettävää. Lihaksia ei tule venytellä kylmiltään, ja ei suinkaan kaikki venyttelyyn tulleet ihmiset ollut ollut missään aiemmalla tunnilla, joten ymmärrän että pieni lämmittelykyykkäys kuulunee asiaan. Tämäkään tunti ei ollut ihan mun odotusteni mukainen, sillä venytykset oli mun mielestä vähän turhan pitkäkestoisia, useita minuutteja. Se olisi ollut vielä ihan ok, mutta se musiikki oli aivan hirvittävää. Siinä selälläni maatessani, venyttäessäni kuminauhalla takareittä mietin, että miten ihmeessä Elton Johnin Can you feel the love tonight voi liittyä tähän tilanteeseen. Huoh. Mun mielestä tällaisissa asioissa musiikilla on iso merkitys (selvästikin), mielummin venyttelen hiljaisuudessa kuin jonkun täysin sopimattoman musiikin tahtiin.
Perjantain kahden tunnin bodybalance- ja venyttelyrupeaman lisäksi olin suunnitellut, että voisin näiden jälkeen mennä salille! Tosin olin ajatellut vaan juoksumattoa, mutta venyttelytunnin jälkeen mulla oli suoraan sanoen niin kauhee nälkä, että skippasin mun salisuunnitelmat, ja suuntasin suoraan pukkareille saunaan. Ah, kiitos kiitos kiiiiitoskiitos yliopisto ihanasta saunasta! <3 Olen henkeen ja vereen saunaihmisiä, ja surettaa kun omassa kodissamme ei ole muuta kuin yhteinen taloyhtiön sauna. Mutta sainpa nyt perjantaihini hieman luksusta saunan muodossa :) Ennen noita jumppatunteja olin ollut vetämässä lukupiiriä fukseille, joten en tosiaan ollut ehtinyt syödä missään välissä päivällä. Oli ihan hyvä ratkaisu siis lopettaa päivä hieman lyhyempään kuin olin kuvitellut.
Vaikka en olekaan missään "rääkkijumpissa" käynyt, vaan aika kevyissa pilatesjutskissa, niin kyllä mulla on seuraavana päivänä lihaksissa tuntuntu aika paljonkin, että jotakin on tehty. Ajattelin, että tänään olen ansainnut vapaapäivän, ja että huomenna sitten teen noi kaikki balettijumpat putkeen. Oikeastaan mulle tuli eilen illalla inhottava päänsärky ja vähän sellainen nuhjuinen olo, mikä jatkui pitkälle tänäänkin. Hiukan sellanen kipee tai jotenkin nuutunut fiilis, joten olen nyt tän päivän viettänyt sohvalla. Toivottavasti ei nyt iskis mikään oikee tauti ja että tää olis nyt vaan joku tällainen pieni ohimenevä uupumus :/ Tässä illan aikana olo on jo hiukan parantunut, joten ehkä huomenna jaksan sohvan ulkopuolista elämää :D
Viikko on ollut siis aika jumppapainotteinen, mutta myös opiskelujuttuja olen tehnyt, niistä kuvien muodossa:
Graduaiheen pohtimista ja välipalaa. Välipala näyttää ehkä koiran oksennukselta, mutta se oli tosi hyvää :) Vesimelonia, tummia viinirypäleitä ja bulgarian jugurttia.
Viikkojen suunnittelua ja kalenterin täyttöä. Ensi viikko on vielä aika iisi, mutta sitten vihdoin luvassa mm. MEG-laboratorion harjoittelua, jeei! Kuvassa myös suosikki suklaatani, Maraboun tuommosta tummaa appelsiinisuklaata.
Sain käsiini jo kognitiivisen neurotieteen tenttikirjankin, vaikka tenttiin on vielä yli kuukausi aikaa. harmi että laina-aikaa on vaan se 14vrk...
Sellainen jumppa- ja opintoviikko takana, huh. En ole muuten yhtään harjoitellut sitä viime balettitunnin sissone-hyppyä, yyh. No lepäilen nyt ainakin tämän päivän hyvällä omatunnolla, katsotaan sitten huomenna :) Huomenna on muuten taas ekstraharkat tanssiopistolla, ensi viikon perjantaina tai viimeistään lauantaina saatte tietää miksi! ;D
Baletissa ollaan kivasti päästy tässä kuukauden aikana etenemään. Meidän tanssiopistolla (niin kuin varmaan monessa muussakin) lukuvuosi on jaettu muistaakseni neljään osaan, ja aina yhden jakson aikana hiotaan sarjat huippuun. Ei sarjat ihan muuttumattomina pysy, tai monesti tankosarjat pysyy koko jakson ajan suht samana, mutta keksilattialla voi tulla myös jakson aikana vähän lisää juttuja, ettei ihan tylsäksi mee. Sitten jakson vaihtuessa sarjat ja musiikit vaihtuu kokonaan uusiin. Mun mielestä tämä on ihan kiva systeemi, koska yksi jakso kestää aika kauan, jolloin oppii muistamaan sarjat ja itse treenaaminen helpottuu, kun ei tarvi enää miettiä, että no mitäs sitten tulikaan. Nyt taitaa olla takana viis tuntia kumpaakin tasoa (eli yht. 10 balettituntia), ja vielä olisi kolme kertaa kumpaakin ennen jakson vaihtumista, eli hyvin on vielä aikaa harjoitella :) Toisaalta odotan jo innoissani, mitä nurkan takana odottaa. Lisäksi mua ei ollenkaan haittaa musiikkien vaihtuminen, koska nyt meillä on ollut tuollaisia perus pop-biisejä pianoversioina, kun normaalisti on ollut ihan tavallista klassista pianoa. Ei tossa pop-musiikissakaan silleen mitään vikaa ole, ihan kivoja ne pianosovitukset on, mutta tykkään silti ehkä enemmän vaan perus klassisesta.
Mulla on tuolla perus1 ja alkeet2 tunneilla suhteellisen samanlaisia sarjoja (alkeet2 hiukan helpotetumpia juttuja), mutta tykkään ehkä hiukan enemmän perus1 -tunnista :> Siellä tankosarjat ja petite allegrot on hiukan kivammat ja port de brassakin on kaikki neljä mukana. Mutta voi itku ja parku kun tänään alettiin tehdä yhtä uutta hyppyä, sellaista kuin sissone! Tuntui että kaikilla muilla meni hyvin, paitsi itselläni! Ei sillä, olin tosi iloinen että ope jaksoi nähdä mun kohdallani vaivaa ja antoi ohjeita ja korjauksia, mutta kun olin ainoa joka näitä korjauksia tuntui saavan :/ No, ei auta vertailu, se ei auta itseäni kehittymään. Videolla tää hyppy näyttä aivan naurettavan helpolta, mutta uskokaa, sitä se ei ole!!
Jalat 3. tai 5. asento, tee plié, ponkase molemmat jalat yhtä aikaa ilmaan, avaa jalkoja hiukan ilmassa, laske jalat maahan etujalka ensin ja takajalka hiukan tuolleen liitäen perässä, päädy plién kautta samaan asentoon mistä lähditkin. Kaikista hankalinta itselleni on tuo alun pongahdus, sillä sen nimenomaan kuuluu olla sellainen boings. Lisäksi toi hyppy näyttää tuollaiselta kevyeltä pyrähdykseltä, mutta kyllä mä ainakin olin ihan HHNNNGGGHH viimeisellä kerralla, kun mentiin neljä kertaa diagonaalissa. Kyllä se mulla varmaan kerran onnistui (tai ainakin kerran kommentoitiin hyväksyvästi), mutta 95% muista kerroista meni vähän päin persettä. Mun ongelmani oli (tai yksi niistä lukuisista), että lähden hiukan silleen loikkaamaan, eli en pongahda samaan aikaan molemmilla jaloilla, vaan siitä tulee hiukan sellainen glissade -tyylinen, missä etujalka lähtee ensin ja sitten vasta takajalka. Kun pitäis molemmilla pongahtaa samaan aikaan... Huoh. No ainakin voin lohduttautua siihen, että tein tätä ekaa kertaa elämässäni tänään. Ehkäpä tässä viikon aikana pongahtelen menemään täällä kotona, katsotaan miten sitten ensi viikolla sujuu.
Eilen ei valitettavasti päästy lindy hoppiin, koska miehellä oli vähän oudosti luento klo 16-20. Kävin itsekseni sitten yo-liikunnassa kokeilemassa tuollaista kuin fysiopilates. Tunnin kuvauksessa oli jotakin, että se on niinkuin pilatesta, mutta vähän sellaisella fysioterapeuttisella tietämyksellä maustettua. Harrastin lukioikäisenä kaksi vuotta pilatesta, ja mun mielestä toi tunti oli vaan ihan perus pilatestunti... No kuitenkin, tunti oli tosi kiva ja siellä tehtiin useita liikesarjoja, mitkä oli aivan tosi loistavia omasta mielestäni! Ja oli paljon myös aikalailla suoraa balettia edistäviä juttuja, kuten yksi lonkkien aukikiertäjälihasten treeni. Tykkäsin tunnista tosi paljon ja ajattelin, että tuolla voisi käydä jatkossakin, sillä se ei mene edes lindy hopin kanssa päällekäin (fysiopilates loppuu tasan kuudelta, kun toinen alkaa 18.30). Tosin se vetäjä oli vähän... hmmhh :D Siis se vetäjä oli hyvä, se näytti ja selitti liikkeet selkeesti ja kävi korjailemassa siellä salissa ihmisiä, toisin kuin monesti isoissa ryhmäliikunnoissa perusjumppaaja saa tasan 0% ohjaajan huomiosta. Ohjaaja oli siis ihan hyvä, mutta sillä oli mun mielestäni vähän kummallisen sotilaallinen meininki päällä! :D Tai siis, kun yleensä kaikki pilates- ja joogatunnit ja muut bodybalancet on aina sellaista, että se ohjaaja puhuu kauheen sellaisella hempeellä äänellä, niin tällä oli jotenkin tosi tomera ja terävä ääni ja katsekin oli mun mielestäni kauheen tuima :DD Okei, voi olla että tää on vaan mun tulkintaa. Musta oli kauheen ristiriitaista, et ohjaaja sanoo jotakin että "kuuntele kehoasi ja hengitä näin ja näin", mutta se ei tulekaan sellaisella pehmeellä äänellä, vaan sellasena tiukkana käskynä. Sellaisella äänellä, mikä sopis just jonnekin pumppitunnille tai johonkin sellaiseen rääkkiin. No, ei mua tämän ohjaajan tyyli kuitenkaan niin paljon haitannut ettenkö menisi sinne uudestaan :) Torstaina olisi tarjolla tuollaista kuin flowpilates, menempä katsomaan miten se eroaa fysiopilateksesta.
Hassu juttu muuten, miten tuntuu että asiat kummasti kasaantuu. Siis esimerkiksi, ettei ole ajatellutkaan jotain asiaa tyyliin yli viiteen vuoteen, tai ikinä, ja sitten yhtäkkiä se tupsahteleekin lyhyessä ajassa ilmoille tosi monesti. Kyse todennäköisesti on jostakin tarkkaavaisuuden jutskasta, mutta itselle tulee aina vähän sellainen wtf-fiilis kun joku hyvin harvoin ajateltu asia tuleekin usein puheeksi eri ihmisten toimesta. Kuten varmaan arvaattekin, mulla on nyt justiinsa käynyt näin (no shit sherlock) :D Viime torstaina oltiin nimittäin kisun kanssa eläinlääkärissä, ja siellä röntgeniä katsellessa eläinlääkäri mainitsi suoliluut. En ollut koskaan ennen kuullutkaan sellaisista, mutta ne jäi mieleeni varmaan siksi, koska nimi "suoliluu" kuulosti mun mielestä jotenki vähän ällöltä. No eilen sitten siellä pilateksessa se ohjaaja sanoi jotain, että "pitäkää suoliluut suoraan eteenpäin", ja olin vähän että ohhoh, taas noi suoliluut on puheenaiheena, ja nyt TAAS tänään baletissa ope sanoi kanssa jotain, että suoliluut tulee pitää suorana eteenpäin. Tässä nyt vielä teillekin hiukan suoliluuta:
Suoraan sanottuna en jaksa kertoa koko kissan eläinlääkäritarinaa (vaikka se olikin melko vaiherikas), eikä se varsinaisesti liity tähän blogitekstiinkään nyt mitenkään. Kuitenkin, käynnin päätöksenä kissaltamme poistettiin yksi hammas, ja voi hyvänen aika kun joudun helvettiin (vol. 2938472) kun nauroin tälle miedän pikku reppanalle :'D Raukka oli vielä hiukan nukutusaineen vaikutuksen alaisena ja suusta on poistettu hammas, niin tää tietysti istua jökötti vaan monttu auki lääkärikäynnin jälkeen. Ja se näytti mun mielestä yksinkertaisesti vaan niin hauskalta :'DD
Nyt se on ja parantunut, oikeastaan jo seuraavana päivänä se oli jo oma itsensä :) Mutta niin, suoliluista pääsin nyt meidän hölmön näköiseen kattiin :D Sellaista tällä erää :)
Tänään meillä oli tanssiopistolla extra-treenit (miksi, saatte tietää vajaan kahden viikon päästä! ;>), jossa oli porukkaa vähän kaikista ryhmistä. Mulle tuli kauheen nostalginen olo niistä kaikista pikku-tanssijoista kun muistelin, miten itsekin olin joskus pikku-tanssija ja pikku-luistelija. Kiinnitin huomiota, millä tavalla opettajat puhui ja ohjeisti siellä treeneissä, kun paikalla oli pieniä: kaikki oli jokseenkin ylimalkaista, puhe hidasta ja selvää. Verestelinkin tänään muistoja siitä, miten mun äitini on kuskannut mua ja mun siskoani kaikenlaisiin treeneihin: oli jääajat, "kuivatreenit" peilisalissa ja sunnuntaisin luistelua tukeva tanssitunti. Lisäksi mulla oli jossakin vaiheessa luistelun parina se jazz-tanssi. Vaikka treenejä tuntui olevan aika paljon tälleen jälkikäteen muisteltuna, ehkä 3-4 noita kaikkia jääaikoja ja muita luisteluun/tanssiin liittyviä treenejä viikossa, niin en kyllä koe että mun lapsuus olisi ollut jotenkin ylisuorittamista. Enemmän tai vähintäänkin yhtä paljon mulla on muistoja pihaleikeistä ja pleikkarinpelaamisesta kaverin kanssa jne. Ainoa mistä olen ilmeisesti jäänyt vähän paitsi, on ollut erilaiset telkkariohjelmat. Joku aina välillä ihmettelee, kun jossakin yhteydessä tokaisen etten ole katsonut jotain suosittua ysärilastenohjelmaa, koska siihen aikaan oli aina treenit. Mutta sen muistan, että aina joidenkin harkkojen jälkeen telkkarista alkoi sopivasti sellainen tv-visailu kuin Voitto kotiin! jota juonsi se Nicke Lignell :D Sitä mää tykkäsin katsoa :'D
Äitimme on hyvin ompelutaitoinen ihminen (ammatiltaan kun on joskus ompelija ollutkin :D) ja hän on meille monet harkka- ja näytöspuvut ommellut, kisapuvut yleensä tilattiin muualta mutta jos niihin tehtiin joku kollektiivinen lisäys, se oli meijän äitin toteuttama. Oli myös jos jonkinmoista seuran kakkuarpajaista ja muuta, mihin äiti aina laittoi oman panoksensa. Muodostelmaluistelussa meillä oli joitakin äitejä joukkueen huoltajina, jotka kiersi kisoissa mukana, mutta meidän äiti tykkäsi aina jäädä vähän taka-alalle ja kontribuoi sitten näiden kakkujen ja ompleuksien muodossa. Olen vasta tälleen aikuisena ymmärtänyt, miten paljon lasten harrastukset voikaan vaikuttaa myös vanhempiin. Tai että ei riitä että dumppaa kakaran treeneihin ja maksaa lukuvuosimaksut, vaan siihen liittyy paljon muutakin, mitä lapset ei varmaan ymmärrä. Eikä tarvikaan. Tänään tuolla harkoissa oli hauska myös huomata, että osa lapsista istui hiljaa ja kuunteli tarkkaavaisesti opettajaa, ja sitten taas oli se porukka, joka kuhisi jatkuvasti ja jolta juttu ei lopu ikinä. Olen itse niin vieraantunut lapsista, että musta on aina hauska tehdä jonkinlaisia havaintoja niistä ja tarkkailla niitä :D Hmm kuulostan ehkä jo vähän creepyltä xD Pienissä osissa lapset on jees ja ihan mielenkiintoisia, mutta en kyllä missään nimessä voisi kuvitella olevani esimerkiksi ala-asteen luokanopettaja. Tunti-pari aina silloin tällöin riittää mulle näiden havaintojen tekemiseen vallan mainiosti.
Treenien jälkeen kävin kaupassa ja huomasin, että olen selvästi saavuttanut sen iän, jossa omaan ulkonäköön ei enää jakseta kiinnittää niin hirveästi enää huomiota. Tai "sen iän" on vähän huonosti muotoiltu, koska moni toki haluaa näyttää aina fiksulta kodin ulkopuolella, iästä riippumatta. Mutta erityisesti ehkä nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa on yleistä olla aina kovin huoliteltu ihan vaan kauppareissuakin varten, ja vaikka ovesta lähdettäisiin ulos treenivaatteissa, sekin on tarkasti valittu, hyvännäköinen kokonaisuus. Ja no, sitten olen minä :D Ajattelin että capri-mittaisten jumppahousujen kanssa tulee vilu (ei kyllä olis tullut....), joten polvipituiset säärystimet sopii siihen hyvin. Ja kirkkaanpunaiset Vans-kopiot. Ja kissapaita. Ja Puman pinkki alennuksesta ostettu tuulitakki. Koko helahoidon kruunaa tietysti tyylikäs nahkainen käsilaukku, mikä ei ole millään muotoa sporttinen :D
Kunnon kassialma!
Kaupasta muuten ostin ihania meloneita! Mun ehdoton suosikkini on se vihreekuorinen, missä on oranssi sisälmys. Onko se nyt sitten cantaloupe? Mä olin luullut että se oranssilihainen on hunajameloni, ja se sellainen keltainen kuori ja väritön sisältö on cantaloupe, mut ilmeisesti onkin just toisin päin, ainakin kaupan hintalappujen mukaan. Kuitenkin, toi oranssi on niiiiin maailman parasta, jos olisin rikas niin mulla olis joka armas päivä tota melonia jääkaapissa! <3 Suunnilleen 600g maksoi reilu 2e, ja kuoret painaa, eli mun mielestäni se on silleen semikallis hedelmä, mutta ei mikään mahdottomuus ostaa välillä. Kuvassa on puolet siitä 600g palasesta pilkottuna, eli euron per tollanen annos... Huoh tätä opiskelijaelämää. Lisäksi ostin ihan tavallisen minivesimelonin. Teinkin niistä oivan sunnuntaibrunssin itselleni leffaevääksi. Katosin Netflixistä sellaisen kuin Dark Summer, mikä oli aivan paska, älkää katsoko. Hukkaan meni se puolitoistatuntinen.
Jälkiuunileipää, appelsiini-mandariini teetä sekä cantaloupe(?)- ja vesimelonia ja viinirypälettä
Nyt illalla ajattelin vielä tehdä viikon jumpat putkeen. En nyt millään saa kiinni tästä jumpparutiinista! Maanantai alkaa aina hyvin swan armsilla, mutta sitten "tulee aina jotain ja jotain", jolloin en vaan saa aikaseksi levittää mattoa ja laittaa jumppaa pyörimään. Kyse ei varmastikaan ole edes ajanpuutteesta, koska illalla tulee helposti istuttua koneella tyhjänpanttina tunnin tai enemmänkin. Tällä viikolla kävin muuten yo-liikunnan yinjoogassa! Se oli ihan kiva kokemus. Täytyy kyllä sanoa, että tykkään ihan tavallisesta joogasta enemmän. Tossa yinissä tehdään hyvin pitkäkestoisia venytyksellisiä asanoita ja yhdessä asanassa ollaan noin 4 minuuttia putkeen. Eli jos normi joogassa lihaksissa tuntuu ainakin vähän, niin tää yin ei ole kyllä yhtään tippaa sellaista. Täytyy olla kunnolla vaatteitakin päällä, tai muuten tulee kylmä. Se oli vähän mun mielestä silleen tylsääkin, vaan olla samassa asennossa se 4min, mutta toisaalta sitten taas siinä korostuu se joogan henkinen puoli enemmän. Kyllä mä varmaan tulen jatkossakin ainakin silloin tällöin siellä yinjoogassa käymään, mutta suosin sitä normijoogaa varmaan enemmän :) Paitsi että ne normijoogat on aamulla niin aikasin, että voi olla ettei tuu ainakaan ihan joka viikko mentyä :D
Tästä tuli nyt vähän tällaista sekavaa höpinää tästä päivästä. Normaalisti en pidä sunnuntaista yhtään, mutta tämä on kyllä ollut kiva päivä :)
Tämän viikon tanssitunnit ovat menneet päällisin puolin ihan hyvin. Voisin kertoa tuosta lindy hopista tällä kertaa hieman enemmän :)
Maanantain lindyhoppailut meni ihan mukavasti ja opinkin uusia askeleita! Käytännössä tunnit toimivat niin, että me ollaan isossa piirissä, ja parinvaihto tapahtuu niin, että naiset hyppäävät aina yhden askeleen vastapäivään. Jos on tullut tunnille oman parin kanssa, sitä ei ole pakko vaihtaa jos ei halua, mutta me miehen kanssa päätettiin, että on ihan kiva harjoitella myös erillään. Voin vaan kuvitella, miten helppoa on sille omalle tutulle parille valittaa aina epäonnistuessa, että "älä nyt tee noin, aina otat ton askeleen ihan oudosti, tee nyt näin" jne. kauheeta valitusta :D Pohdittiin asiaa yhdessäkin, että kun pari on tuttu niin tulee ehkä helposti syytettyä sitä, eikä niinkään keskity niihin omiin virheisiin. Sitten kun on tuntemattoman kanssa niin täytyy oikeesti ottaa itselle se vastuu omasta tanssimisesta, eikä pistää virheitä toistemme piikkiin (tällaisia hirveitä kusipäitä kun näköjään olemme toisillemme :'D). Lisäksi tuntemattoman parin kanssa oppii oikeasti sitä tanssia vähän eri tyyleillä. Vaikka kaikki tanssisikin ihan oikein, niin jokaisella on sellainen oma persoonallinen ote siihen tanssiin, niin on kiva jo alust asti tottua, että jonkun toisen parina se tanssi voi tuntua hyvinkin erilaiselta, kun oman vakiparin kanssa voi ns. jämähtää tietynlaiseen tyyliin. En oikein tiedä osaanko selittää tätä hirveän hyvin... Kuitenkin, ollaan miehen kanssa todettu ihan tehokkaaksi tavaksi harjoitella niin, että vaihdetaan paria.
Kuten yleensäkin, tuolla ryhmässä meitä naisia on enemmän kuin miehiä, eli välillä paria vaihtaessa käy niin, että tulee "tyhjään kohtaan", eli joutuu harjoitella siinä paikoillaan yksinään, ja vasta seuraavalla parinvaihdolla saa miehen parikseen. Toisinaan se tuntuu hieman orvolta, mutta toisaalta mua ei haittaa ollankaan harjoitella hiukan aikaa yksin paikoillani jotain uutta askelta. Oikeastaan tuntuu ihan kivalta ensin kokeilla yksinään jotain ihan uutta, kun sen vieraan parin kanssa on kuitenkin aina sellainen pieni jännitys. Sitten kun olen itse äkännyt, että mistä tässä askeleessa onkaan kyse, niin sitä on kiva kokeilla vieraankin parin kanssa :) Viime kerralla mulle tuli vaan kauheen orpo olo, kun ensimmäisessä parinvaihdossa musta päin oikealle ekat neljä paria ei halunnut vaihtaa paria! Kiersin sitä piiriä sitten vastapäivään vaan surkeena silleen "anyone...?" kun muut pudisteli päätään, että me ei vaihdeta. Onneksi näiden neljän peräkkäisen parin jälkeen oikeastaan kaikki muut taisi vaihtaa paria, joten pääsin sitten piirissä eteenpäin :D
Kuten alussa mainitsin, tunti meni ihan hyvin, mutta argh mulla kävi yks tosi ärsyttävä juttu! Joudun aloittamaan selostuksen vähän kauempaa, että tästä jutusta tulee mitään tolkkua. Tossa lindy hopissa on perus rock-tanssin ote, eli pari seisoo vierekkäin (ei siis vastatusten), mies pitää oikealla kädellä naista alaselästä ja nainen pitää vasemmalla miestä tosta niinkun olkalihaksen ja hauiksen välimaastosta. Siinä tehtiin sitten sellainen pyörähdys, että ensin mies ottaa askeleen eteenpäin kääntyen niin, että pari onkin nenät vastakkain, ja sen aikana nainen ottaa sellaisen taka-askeleen, eli käytännössä tramppaa paikoillaan sen miehen kääntymisen ajan. Sitten sen taka-askeleen jälkeen nainenkin astuu sinne miehen viereen, niin että ollaan taas vierekkäin mutta nyt ollaankin käännytty 180 astetta. No niin. Yhden miehen kanssa sitten aloitettiin tekemään tätä käännöstä, ja kun hän oli kääntynyt mua päin, olin kyllä ottamassa sitä taka-askelta, mutta hemmetti vieköön tää mies piti mua alaselästä niin tiukasti kiinni vetäen mua itseensä päin, etten yksinkertaisesti pystynyt ottamaan edes pientä taka-askelta! Sitten se kehtas vielä sanoo mulle, että "höhö, muista hei se taka-askel!", ja sen jälkeen JOKA IKINEN kerta kun tuli sen taka-askeleen vuoro, se oli mulle sillee "nyt! nyt! nyt!" Ja mun teki mieli karjasta sille että voi nyt jumalauta ku muistan ihan itsekin sen taka-askeleen ilman noita sun "nyt!" huutojas, kunhan vaan saatana hiukan löysäisit tuolta mun selästä että saan tehtyä sen!!! Luojan kiitos yhden parin kanssa ei kovinkaan montaa minuuttia olla, joten pääsin siitä eroon. Tosi ärsyttävä tilanne, kun toinen rupee korjaamaan ja neuvomaan, vaikka osaan kyllä itsekin! Siitä tulee tosi sellainen turhautunut olo ja sellainen aliarvioitu fiilis. Tavallaan ihan kiva että pari neuvoo, jos toinen ei osaa, mutta kun mä osasin ja se mun ensimmäinen virheeni johtui siitä hemmetin paristani millä oli liian tiukka ote!
Nyt ollaan siis käyty kaksi kertaa kokeilemassa tota lindy hoppia. Eka kerta viime viikolla oli ilmainen, tällä viikolla se oli joku 7e opiskelijalta. Ensi viikolla maksetaan se jäsenyys (10e) ja mies ostaa meille sen 10 kerran kortin (45e/kpl), jeei! Ajattelin, että voisin lupautua maksamaan kevätlukulaudella meille toiset kortit, kun itsekin olen töissä. Ai niin yksi pieni häiritsevä juttu siitä naisopettajasta piti sanoa! :D (siellä on siis tietysti 2 opettajaa, mies ja nainen parina) Se naisen ääni on IHAN samanlainen kuin muumien Hemulitädillä! Jos joku ei satu muistamaan Hemulitätiä, tässä pieni ääninäyte, esim. kohdasta 2:38 >
No joo, mutta siis muuten ne opettajat on mun mielestä hirveen hyviä. Ekan tunnin päätteeksi joku pyysi heitä näyttämään, että miltä se lindy hop sitten oikeen näyttää kun sitä osaa, niin se opepari veti kyllä tosi hyvin ihan extempore tanssinäytteen. Hirveen taidokkaita!
Baletista mulla ei ole ihan hirveesti mainittavaa. Eilen meni taas piruetit tosi hyvin ja sain opelta kehuja :) Toki myös korjauksia. Pitäisi treenata nyt toi vasen jalka samalle tasolle (tai edes lähelle sitä...) kuin toi oikea jalka, niin sitten voisin olla tyytyväinen. Perus1 tunnilla ope sanoi, että "sitten kun alkaa sujua niin voi alkaa kokeilla tuplia". Läpällä kokeilin että miltäköhän tupla mahtaisi tuntua, ja ei kyllä onnistunut lähellekään :'D Kokeilin sitä myöhemminkin pari kertaa siinä odotellessa, että kaikki ovat saanut diagonaalinsa vedettyä. Sellainen söötti 1,5 kierrosta onnistuu (oikealla jalalla), mutta sen jälkeen loppuu niin vauihti kuin tasapainokin ja sen myötä hieno kehon kannatus. Lisäksi huomasin että spotti on kauheen vaikee tuplassa, kun siinä pyöriessä pitäisi ymmärtää se kulkusuunta. Ehken ole ihan vielä valmis tähän :D
Ollaan nyt sekä perus1 että alkeet2 tunneilla tehty melkein samanlainen port de bras eli käsisarja, jossa tehdään kahdesti 1., 2., 3. ja 4. port de bras. Alkeet2 ei muuten taideta tehdä tota nelosta. No kuitenkin, siinä on aika kiva mun mielestäni se musiikki (nyt kun mietin niin taitaa olla Adelen Someone like you sellaisena hitaana pianoversiona!) ja siihen on mun mielestäni helppo silleen eläytyä. Omasta mielestäni kun tehdään pelkästään näitä käsisarjoja, sellainen tietynlainen eläytyminen ja "esiintyminen" on tärkeetä. Tanssissa jalat voi mennä teknisesti hyvinkin oikein ja taidokkaasti, mutta ylävartalon kautta tulee sellainen tietynlainen ilmaisu ja pehmeys ja sellainen "tanssiin eläytyminen". Tämä siis mun oma näkemykseni. Olen näiden balettituntien aikana tehnyt yhden aika kivan havainnon: hymy saa port de brasin näyttämään huomattavasti paremmalta. Siis ei mikään pepsodent eikä sen tarvi olla edes mikään kovin huomattava. Suupielien ei tarvitse olla kuin nanosentin verran kääntynyt ylöspäin, mutta tarkoitan ehkä enemmän sellaista silmillä hymyilyä. Taas tulee tää vaihe blogitekstissä kun yritän selittää jotain mutta en ole yhtään varma, mahtaakohan lukijat saada kiinni mitä koitan tässä sopottaa :D Yritän siis sanoa, että port de bras on jännästi heti kauniimpi, pehmeämpi ja sellainen eläväinen (ei siis mekaaninen), kun tulee sellainen "hymy sisältäpäin", silmien ja kulmakarvojen asennon ja miksei hiukan suupielienkin kautta.
Tällaisia havaintoja mulla tällä kertaa. Taaskaan ei ole oikeen kuvia, täytynee skarpata tämän asian suhteen. Kyllä blogin tekstilajiin kuvat kuuluu! Lohdutuspalkinnoksi saatte tällaisen tekstikuvajutskan:
Heippa!
Vihdoin on munkin opintolukuvuoteni alkanut, hurraa! Viime viikolla tavattiin ekaa kertaa graduryhmän kanssa, ja vitsit olen kyllä tyytyväinen että pääsin juuri tähän porukkaan. Ohjaaja on ihan huippu (ainakin tämän tapaamisen perusteella), ja kaksi opiskelijatoverianikin vaikuttavat verraten mukavilta. Toinen tekee myös gradua, toinen tekee tässä projektissa kandia. Lisäksi tässä projektissa on kaksi väikkärin tekijää, ja miitataan niidenkin kanssa tässä syksyn mittaan. Käydään niillä kerroilla enemmän MEG-tutkimukssen teoriaa, kun sitten tässä graduporukassa käydään enemmän käytännön juttuja, jotka nimenomaan liittyy tämän tutkielman tekemiseen. Huomenna olen itseasiassa menossa erääseen MEG-tutkimukseen koehenkilöksi! Se on siis eri projekti kuin tämä meidän, en suoraan sanoen edes tiedä mikäs tutkimus se nyt olikaan :D Joka tapauksessa, mukava päästä kokeilemaan hiukan koehenkilönkin roolia ja tutustumaan labraan koehenkilön näkökulmasta. Ja jos joku nyt miettii, että mikäköhän on MEG-tutkimus, niin se on magnetoenkefalografiaa hyödyntävä aivotutkimus, missä mitataan tällaisia magneettikenttiä, mitä aivojen sähköinen aktiivisuus luo. En osaa vielä kertoa hirveän paljon tarkemmin tästä menetelmästä. Itse laite näyttääpi tällaiselta:
Graduryhmätapaaminen ei ole ainoa koulujuttu, nimittäin tänään mulla alkoi hieman extemporeesti se kognitiivinen neurotiede! Olen varmaan jossakin vaiheessa selittänytkin siitä täällä blogissa. Eli olen hakenut opinto-oikeutta tällaiseen neurotieteen sivuainekokonaisuuteen, mutta jostakin kumman syystä en ole sitä saanut, vaikka mitään estettäkään sille ei mun mielestäni ole ollut. Viime viikolla selailin kursseja, ja tämän neuron ekalle kurssille oli ilmoittautunut 36/40 opiskelijaa, josta sitten hieman yllättäen intoutuneena laitoin vastuuopettajalle sähköpostia, että olisiko mun MITENKÄÄN mahdollista vielä saada sitä opinto-oikeutta ja saisinko tulla sinne kurssille. Ope antoi mulle luvan tulla kurssille, kunhan haen sitä opinto-oikeutta syksyn sivuainehaussa, jotta saadaan "byrokratia kuntoon". Se myös sanoi, että ihmettelee miksiköhän mua ei ole aikaisemmin valittu, koska siinä mun itkusähköpostissani valitin, että tämä on mun viimeinen hetkeni tehdä tää neuron kokonaisuus, koska ensi vuonna on sitten ammatilliset opinnot eikä ne varmaan mene tämän sivuaineen kanssa yhteen. Joka tapauksessa, nyt olen tuolla ekalla kurssilla ja saan tehdä ne muutkin kurssit, jihuu!!! Kurssin aiheena on keskushermoston ja autonomisen hermoston anatomia ja fysiologia. Tänään oli eka luento ja VOI ETTÄ kun se on JUST eikä melkeen kaikkea sitä mitä olen neurossa aina rakastanut! <3 Luennoitsija oli aivan ihana mies, ammatiltaan lääkäri ja fysiologi, mikä toi luentoon uudenlaista tarttumapintaa. Oli todella mukavaa saada vähän erilaisempaa näkökulmaa neurotieteisiin, kun itse olen sitä aina opiskellut neuropsykologian näkökulmasta. Musta tuntuu että opin kauheesti kaikkea uutta ja jännittävää luennolla, ja lisäksi vanhat asiat muistu mieleen ja tuli myös selväksi jotkut asiat, mitkä on ollut mulle aiemmin hankalia. Luento oli kerrassaan jättimäinen menestys omalla kohdallani!
Huomenna alkaa uusien psykologianopiskelijoiden eka kurssi, ja mä menin lupautumaan niille lukupiirinohjaajaksi. Tavallaan odotan ihan innolla, mutta hiukan kyllä jännittää. Etenkin, kun huomenna on se ilmoitustilaisuus, enkä ole koskaan ennen puhunut 200-paikkaiselle luentosalilliselle ihmisiä mitään. En muutenkaan ehkä ole mikään maailman sosiaalisin ihminen, niin hiukan kyllä jänskättää ajatus itsestäni puhumassa isolle luentosalille. Onneksi sen lukupiirin esittelyyn ei varmaan montaa minuuttia mene, joten ehkä selviän tilanteesta :)
Opinnot ovat siis alkaneet kerrassaan loistokkaasti ja suurella riemulla, mutta samaan aikaan mun jumppakalenterini into on laskenut kuin lehmän häntä xD Koitan nyt aloittaa uudella tarmolla, kun on oikeen maanantaikin. Pian ollaan lähdössä lindyhoppaamaan, ja illalla täytyy muistaa tehdä Swan arms -jumppa, ihan sama miten paljon väsyttää. Ei se kuitenkaan kestä kun sen 12 minuuttia, eli sen tekee vaikka sinä aikana kun makaroni on kiehumassa :D Huomenna balettitunnit, jes!
Mitenkäs teidän viikko on lähtenyt käyntiin? :) Sori mulla ei nyt oikeen ole mitään aiheeseen liittyvää kivaa kuvaa! :(
Uuuuhh en edes tiedä mistä aloittaa! Mulla on kolme juttua kerrottavana, aloitan nyt vaikka siitä mistä olen tällä hetkellä eniten innoissani, mikä on ehkäpä tämä:
Tuossa tanssitunnin päätteeksi eräs tanssikaveri kysyi, että ollaanko me menossa katsomaan kun Pietarin baletista tulevat tänne esittämään Joutsenlammen. Mulla herähti korvat kuin kissalla konsanaan: niin mikä Joutsenlampi? Aaaaahh tottakai tottakai!!!! Lippujen hinnat oli suoraan sanoen aivan saatanan suolaiset, etenkin kun ei ollut mitään opiskelijahintoja, mutta pakkohan mun oli ne ostaa :< Oltiin muutenkin miehen kanssa mietitty, että tässä syksyn aikana oltaisiin käyty Helsingissä katsomassa kansallisbalettia, niin tuleehan tämä nyt halvemmaksi kun ei tarvitse kotikaupungista lähteä, vaikka liput olikin hiukan yli 60e/nokka :/ Heti kun pääsin treeneistä kotiin, menin ensimmäiseksi asiakseni tilaamaan liput, niin intona olin asiasta!! Loppusyksystä siis katsomaan Joutsenlampea, aah! Voin kuvitella ku nyyhkytän liikutuksesta siellä katsomossa koko esityksen alusta loppuun :D Jostain syystä musiikki ja erilaiset taide-elämykset on mulle sellainen asia, mikä aiheuttaa mussa kaikista eniten kyynelehtimistä. Huomaan että mun silmät kostuu tosi helposti, kun ihan kotonakin vaan kuuntelen jotain sellaista musiikkia, mikä on jostain syystä vaikuttavaa. Yksi tällainen kappale on Moulin Rougen soundrackista Roxannen se loppuosa! Kun vaan ajattelenkin sitä niin huomaan että mulla alkaa nousta pala kurkkuun. No joo meni vähän sivuraiteille taas... Joka tapauksessa, liikutun järkyttävän helposti musiikista, niin on oikeesti ihan todennäköistä että nyyhkyttelen menemään siellä Joutsenlammen katsomossa :'D
Toinen tanssijuttu, mistä iloitsen kovasti, on tämän päivän balettitunnin piruetit! Ne meni nimittäin aivan älyttömän hyvin! Tiedän että tätä blogia seuraa mun kanssa samoilla tunneilla käyviä ihmisiä, nii nyt ne varmaan ajattelee että "no ei sillä nyt oikeesti nii hirveen hyvin menny" :D No kuitenkin, omalla mittapuullani lähes kaikki piruetit onnistui ihan älyttömän hyvin. Ei tehty niitä mitä tossa viime postauksen videoilla teen, vaan ihan perus piquéitä diagonaalissa. Sain varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni spotin toimimaan oikeesti hyvin, ja sillä oli tosi iso vaikutus kokonaisuuteen. Ainoo mitä havainnoin, että edelleen vähän tökki, oli se passé jalka ja sen ojennus. Mutta kokonaisuudessa piruettini olivat tositosi hyviä, vaikka itse sanonkin. Tosi kiva saada VIHDOIN onnistumiskokemuksia pirueteissa, sitä on meinaa odoteltu jo muutama tovi... Opeltakin tuli monta kertaa "hyvä!" huudahdus, mikä tuntuu tietysti mahtavalta :)
Sitten vielä viimeinen juttu. Tunnustan, että olen pimittänyt teiltä jotakin tanssiharrastukseen liittyvää uutista, mutta päätin pitää asiasta eiliseen saakka hiukan matalaa profiilia. Nimittäin mun tanssilukkariini on tullut nyt kolmas viikkotunti! Tosin se ei ole Tanssiopistolta, vaan se on rock n' swing -tansseja opettavalta tanssikoululta! Tuossa suunnilleen kolmisen viikkoa sitten mieheni kysyi multa, että haluaisinko lähteä hänen parikseen jollekin rokkabilly-tanssikurssille. Olen varmaan jossakin postauksessa maininnut, että me ollaan ennenkin käyty ihan perus paritanssikurssi yhdessä, ja toki myös vanhojentanssit silloin joskus aikoinaan tuli myös tanssittua. Mies tykkää tanssia, mutta kaipaa siihen jonkinlaista rohkaisua ja on vielä toistaiseksi pysynyt mun kanssani kaikissa paritanssijutuissa, mikä ei haittaa itseäni yhtään :) Löydettiin sitten tuollainen tanssikoulu kotikaupungistamme, mikä opettaa näitä rokkabilly-juttuja. Me ei hirveesti tunneta tota genreä, ja ainoa alkeet kurssi oli lajia Lindy Hop, nii mentiin sitten vaan sinne avoimin mielin eilen sellaiselle kokeilukerralle. Tykättiin molemmat siitä aivan kauheesti, ja päätettiinkin että ostetaan sellainen 10 kerran kortti. Koska mies on töissä ja minä en, nii hän lupasi maksaa myös mun lindyhoppailut :D Mussa on kunnon kotirouva-ainesta selvästi :D Tässä yksi esimerkki, mitä toi Lindy hop voi parhaimmillaan olla, me toki harjoiteltiin vasta perusaskelia, mutta tällaista se on osaaville henkilöillä:
Tykkäsin tanssitunnista tosi paljon, oli hyvinhyvin erilaista kuin mitä baletti tai oikeastaan mikään muu "perus" tanssi, jazzit ja nykärit ja muut tuollaiset. Oikein mielelläni jatkan tätä, voin aina silloin tällöin kirjoittaa tänne blogiinkin hiukan raporttia lindy hopin treeneistä jos jotakuta kiinnostaa tietää lisää :)
Olen myös aloittanyt mun viikkojumpparutiinini, eli samoja Mary Helen Bowersin youtube-kanavan balettijumppia kuin viime lukuvuonnakin. Tykkäsin niistä niin kovin, että mitä sitä hyvää vaihtamaan. aloitin pontevasti viime viikon maanantaina Swan Armsista, ja tiukkaahan se teki mutta onnistui ihan hyvin. Koko viikon lumpat meni ihan hyvin ja odotetusti, mutta sunnuntaina yksinkertaisesti UNOHDIN tehä ton jumpan, ja eilen oli niin kiire päivä, etten ehtinyt enkä Lindy hopin jälkeen sitten enää jaksanut jumpata. Eli jumppaus alkoi hyvin mutta oli sitten kuitenkin vähän kananlento :D No onneksi voi aina aloittaa uudestaan. Tällä hetkellä mun tanssi-, kotijumppa- ja yo-jumppalukujärjestys näyttää tältä:
Näyttää aika täydeltä, ja sanonkin heti alkuun että mun ei suinkaan ole tarkoitus käydä joka viikko kaikissa noissa yo-liikunnan jumpissa! Ajattelin että tilanteista ja jaksamisesta ja ajasta riippuen 1-3 yo-liikuntaa viikossa on ihan hyvä. Laitoin tohon kalenteriin vaan näkyviin kaikki itseäni kiinnostavat jumpat, joista voin sitten aina valita, mihin meen :) Kyllä ne siellä yo-liikunnassa tarjoaa paljon kaikkea muutakin, kuten pumppia, fitintervallia, kahvakuulaa, energysteppiä ja vaikka mitä, mutta poimin tuohon kalenteriin itselleni ylös just noita, mitä mua erityisesti kiinnostaa. Noi balettijumpat pyrin aina tekemään, koska ne on kaikki kestoltaan n. 5-15min, eli ei mitään tunnin rääkkejä.
Sellaisia uutisia tällä erää, eipä mulla muuta! :)
