lauantai 31. toukokuuta 2014

Kuulumisia, ruokaa ja kesää

No niin, viime postauksessani siis sopersin onnettmasti ruotsia, sillä tarkoituksenani oli treenata maanantain uusintatenttiin. En ole saanut vielä tuloksia. Blogikirjoituksen lisäksi katsoin Netflixistä kaksi jaksoa Wallanderia ruotsinkielisillä teksteillä, mutta tämä harjoittelumenetelmä osoittautui hupaisaksi fiaskoksi. Katsoin 1,5h kestävän jakson, jota ymmärsin ihan hyvin, suurimmaksi osaksi toki kuvamateriaalista pystyin päätellä, mitä tapahtuu, eikä siis kaikki puhe mennyt ihan jakeluun. Kiinnitin kuitenkin huomiota yhteen sanaan, jota näyttelijät käyttivät usein: jävla. Jakson jälkeen kirjoitin sanan Google Translatoriin vain todetkaseni, että olin oppinut 1,5h aikana yhden uuden sanan, kirosanan. Sanan, mitä en edes voi käyttää ruotsin esseessäni Jävla!!
     Sitten ruoka-aiheeseen!! Aluksi sanon, että en normaalisti valokuvaa ruokaani. Se on monesti vähän, öh, omituista, etenkin ravintolassa. Toki eri asia on ruokablogit, jossa on tarkoitus jakaa reseptejä ja ruokaideoita, jolloin kuvat ovat luonnollinen osa projektia. Tässä seuraavassa kuvassa komeilee tämän lauantain aamiaiseni, mikä oli kerrassaan maukas. En siis pääse nauttimaan tällaisesta aamiaisesta läheskään joka aamu, en oikeastaan arkena syö aamiaista ollenkaan, jos minun pitää olla ennen klo 12 missään, luennolla tai harjoittelussa tai muualla sovitussa toiminnassa. Mulle tulee helposti jotenkin etova olo, jos alan aamulla tunkea elimistööni ruokaa. Vettä toki juon aina isohkon lasillisen ennen kuin lähden minnekään. Eri asia onkin sitten nämä viikonloppuaamut, kun nukun pitkään iltapäivälle, silloin kyllä aamiainen maistuu! 


Tässä on siis:
- kaura-porkkanaleipä paahdettuna, margariinia, juustoa ja kurkkua päällä
- viinirypäleitä
- pari cashew- ja saksanpähkinää 
- smoothie, jossa on mustikoita, banaani, AB-jugurttia ja hieman maitoa
- Muumien mustikkamuffinssin makuista teetä
- vettä

Aamiainen oli erittäin onnistunut, erityisesti suosittelen smoothieta! Ei meillä yleensä ole kaapeissa näin paljon noin hienoa ruokaa, mutta eilen oli tarjouksessa viinirypäleitä ja mustikkapussikin oli pieni ja edullinen (pakastealtaasta tietysti). Pähkinöitä olin ostanut täksi viikoksi evääksi harjoitteluuni, ja niitä oli jäänyt pussinpohjalle vielä muutama. Ruoka on hyvää : ) 

     "Kesää" lukee vielä otsikossa. Hmm. Ei töitä, eli kerrankin saan vaan lomailla kesän <33 Oikeastaan en halunnut tätä, olisin halunnut töitä ja hainkin niitä noin 27 eri yrityksestä, mutta ei niin ei. Harjoittelupaikkanikin ottaa vakikalustolta kaksi tytärtä kesätöihin, joten "oikealle" kesätyhakijalle ei riitä enää paikkaa. Kurjaltahan se tuntuu, mutta samalla tiedostan, että olen itse vienyt monena kesänä joltakin rakennusalan opiskelijalta kesätyöt hyödyntämällä omia suhteitani (= isää), joten en valita. Vaikka kesän ajaksi taloutenikin on tuettu mesenaattini lahjoituksen avulla, hain silti opintotukea yhdeksi kuukaudeksi, sillä eräs pakollinen yleisopintojen kurssi on vielä käymättä: Tieteen etiikka, täältä tullaan! Failasin siis ensiyrittämäni tammikuussa. Saamme valita kahdesta kurssista, Tieteen etiikka-kurssin tai Tieteellisen toiminnan perusteet-kurssin väliltä. Tammikuussa kävin tenttimässä jälkimmäisen, mutta hylättyhän sieltä tuli. Nyt sitten paremmalla menestyksellä tutustumaan tuohon toiseen, eli tieteen etiikkaan : ) Mutta vielä on ensi viikolla pari päivää harjoittelua jäljellä, sitten pääsen kesälaitumelle!! Loppuun vielä seinälle laittamamme kivat taulut. Eiväthän ne odottaneetkaan kaapissa kuin pari vuotta, huups. 

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Heija Svergie!!

Nu ska jag träna bättre svenska. Jag har harit en svenska tent (för att tre veckor sedan), det hade två övningar. Den första övning måste jag översatt till finska en text och det jag kalarade mig jätte bra, jag tycker. Men den andra uppsatsen var jätte svårt, och den lärare kunde inte godkänna det :( Så ny måste jag göra den andra uppsatsen om igen. Det var en skrivning uppgift, var måste jag skriva en svenska essä av någon ämnen, som den lärare har listat. Förra gången hade han listat ungefär tio olika ämnen, så jag tycker det är mycket lika nu. Den tentan är i morgon, klockan 14 (fjorton). Ja hoppas hoppas HOPPAS det är den sista gång jag ska  någonsin studera svenska språk!!
     Men, vad ska jag skriva om nu... Hmm. Det anknyter till psykologi, naturligtvis. Mig själv är intresserad av neuropsykolog, men det är för svart ämnen. Den kursen talade vi om skolpsykologi, lite neuropsykologi, mindfullness och arbet- och organisationpsykologi, så jag tycker den ämnen ska vara sannolikt någon om den. Nu ska jag läsa några texten från kursmaterialen, och KANSKE försatta den här blog-texten. Kanske. 
     Om jag har läsarn här (som är bättre på svenska än jag), jag skulle vilja vet om (när...) jag har skrivit någon fel.

perjantai 9. toukokuuta 2014

Pahoitteluni pitkästä paussista ja pieni kertomus äsköisestä hetkestä

Ystävät, harmillisesti olen nyt laiminlyönyt hyvin pienen lukijakuntani  : ( on ollut jotenkin kauhee stressi ja kiire ja vähän ahdistustakin. Pikku hiljaa pitäis kaikki kuitenkin sutviutua kasaan. Ja sen voin sanoa, että mietin useesti tätä blogia,kun luin neuron tenttiin, josta sain kakkosen : / Tässä myös syy siihen, miksi en halunnut tehdä tästä blogista julkista, koska jotenkin arvasin että tuun kirjottamaan tänne vaan joskus ja jouluna. No, joka tapauksessa. Kirjoitin tossa äskön pikkuruisen kertomuksen äsköisestä hetkestäni. Se ei ole kummoinen, mutta alko vaan tehdä mieli kirjoittaa kaunokirjalliseen tyyliin : ) Julkaisen sen nyt tänne anteeksipyytönä pitkästä paussista!!



Teenjuontihetki
Keväinen sade ropisee ikkunaan. Minä istun vielä tietokoneen äärellä, vaikka tekemistä olisi vaikka kuinka. Täysi kuppi teetä höyryää lipaston päällä vieressäni, kun itse istun jalat kippurassa sohvannurkassa, läppäri sylissä. Kuten joku joskus sanoi, onko laiskotteluun käytetty aika todella hukkaan heitettyä, jos nauttii laiskottelusta? Näitä mukamas kovinkin runollisia ajatuksia pyörittelin mielessäni, samalla työntäen aktiivisesti mielenperukoilleni sitä, että minun pitäisi tutustua kandiryhmiin, valita niistä neljä mielenkiintoisinta ja kirjoittaa hakemus niihin. Vaan mitä minä teen. Googlailen lentoja ensin Lontooseen, sitten Gotlannin Visbyyn. Sen jälkeen alkaa kyseisten kaupunkien edullisten hotellihuoneiden etsiminen. Siitä ajatusketjuna alankin verestellä muistoja vuoden 2009 juhannuksesta Visbyyn kauniissa kaupungissa, miten tanssin ruotsalaisten kanssa piiritanssia juhannussalon ympäri sen jälkeen, kun olimme yhdessä, auringon lämmittäessä kehojamme sekä mieliämme, koristelleet salon ihastuttavaksi tuhansin kukkasin. Hörppään metsämansikan makuista teetä, ja käännyn kuuntelemaan, mitä miehelläni (poikaystäväni, käytän hänestä nyt nimitystä mies, vaikkemme naimisissa vielä olekaan) on minulle kerrottavana. Hän istuu sohvan toisessa päässä tehden opiskeluihinsa liittyviä tehtäviä. Hän kääntää ruudun minuun päin, näyttää tekemäänsä kaaviota, ja alkaa selostaa kaavion merkitystä minulle. Tästä noin kaksi minuuttia eteenpäin, enkä muista selityksestä enää muuta, kun tonnikala- ja sienipitsa sekä jotakin pitsatäytteisiin liittyvää hintojen laskemista. Kun oletan mieheni kertomuksen päättyvän (todellisuudessa on välillä hankala tietää, milloin tarina oikeasti loppuu ja milloin se on vain kertomuksen venyttämistä ja sivuraiteille eksymistä), käännyn jälleen oman ruutuni pariin naputtamaan omaa kertomustani. Voi pojat! Otan ison kulauksen metsämansikkateetä, joka ihanasti lämmittää lievästi ärtynyttä kurkkuani. Nähkääs, en ole koskaan kärsinyt minkäänlaisesta siitepölyallergiasta, mutta viimeiset kaksi päivää on nenäni ollut kamalan tukossa, joka öisin tuottaa epämiellyttävän vaikutuksen, nimittäin kuorsaamisen. Aamulla kurkkuni on kipeä, ja mieheni harmistunut. Toisaalta en ole varma, onko kyse lainkaan allergiasta. Olen meinaa viettänyt viikon verran eräällä ala-asteella, tehden heille erääseen tutkimukseen liittyviä mittauksia. Voi olla, että olen saanut näiltä pieniltä ihmisenaluilta jonkin kurjan bakteeri- tai virustartunnan. Kurkkuasiaa pohtiessani juon lisää metsämansikkateetä, jättäen nyt pohjalle enää pienen tilkan: viimeisen kulauksen. Kulauksia ja yleensäkin juomista miettiessäni tulen siihen tulokseen, että aivan rehellisesti sanoen, tahtoisin juoda valkoviiniä. Viime viikonloppuna joimme kerrassaan mainion punaviinipullon mieheni kanssa, ja nyt minulla on sellainen tunne, että valkoviiniä haluavia solujani hieman janottaa. Nostan sormeni näppäimistön päältä ja mietin, mitä seuraavaksi kirjoitan. Otan kohtalokkaan, viimeisen kulauksen metsämansikkateestäni.