maanantai 17. helmikuuta 2014

Liikuntaa: Pumppi

Oi hiton hitto ku sitä voi olla K U I T T I !!! Tänään oli perinteikäs maanantai-Pumppi, olen käynyt joka maanantai tammikuusta alkaen. Yliopistoliikunta on vaan niin ihanaa. Opiskelijakorttiin liimattava liikuntatarra maksaa koko vuodelta 55e, siihen sisältyy rajaton käynti yliopiston kuntosalilla, Monitoimisalilla tai Kortepohjan salilla ja rajaton käynti ryhmäliikinnoissa, joita on runsaasti tarjolla. Lisäksi salit ja ohjaajat on tosi laadukkaita, ne tietääkseeni ovat pitkälti noita meidän liikunnan opiskelijoita. Olen sopinut itseni kanssa, että käyn jumpalla 1-3 krt/vko, nyt ollaan valitettavasti pari viikkoa käyty vaan kerran viikossa, koska on niin hemmetisti opiskeluja tässä helmikuussa ollut.
     Mutta niin, siitä Pumpista. Kiva nähdä kehitystä, mutta turhauttavaa ku huomaa, että ei oo taas joissain lihasryhmissä kehittynyt tipan tippaa! Analyysi:
Alkulämppäri: kiva on juu, hyvä biisi (We're not living in America), 2,5kg/puoli
Reisi/pakara: eli perinteinen kyykky. Kiva, olen saanut lisätä painoja aika paljon, jee! 6kg/puoli
Rinta: tää on uskomatonta, mut olen kehittynyt tässä! Luulin pitkään, että en saa ikinä lisättyä, mut nyt alkaa tuntua siltä, että olisin valmis siihen :)) 2kg/puoli
Selkä: ei aiheuta paljoo tunteita. 3,5kg/puoli, voisin ehkä ens kerralla lisätä tohon 4,5kgeen. 
Ojentaja: Oi vitun vittu. Siis tämä on lihas, jota mulle ei oikeasti ole. Olen anatomisesti mutatoituntu, koska mulla ei yksinkertaisesti ole ojentajia, ainoastaan järkyttävät hölskyvät allit!! 2kg/puoli ja olen aivan vitun kuollut sen jälkeen, pakko huilata aina vähän siinä kesken treenin. Ja erityisesti vasen käsi on aivan täysin halvaantunut, oikeen näkee kun se tärisee ja huhkii vielä enemmän ku oikee. Liikkeenä toimii siis ranskalainen punnerrus, eli selällään ollaan maassa ja levytänkoa pidetään hartianlevyisessä otteessa laskien rystysiä kohti otsaa. Kuva:



Ja tossa ei sais sitten kyynerpäät levitä, eli niiden pitäis osottaa eteenpäin koko ajan. Tossa kuvassa on ehkä hieman ''levähtänyt'', mut ei pahasti. Mutta niin, mulla ei siis ole olemassa tätä lihasta. Kaikkia muita lihaksia pystyn sitä paitsi tahdonalaisesti jännittelemään vaikka peilin edessä, mutta en osaa hemmetti edes tätä tehdä ojentajalla!!
Hauis: tää oli jo lupaava, mutta voi nyyh. Noi pumppi-ohjelmat vaihtuu n. kuukauden välein. Viime ohjelmassa oli hyvä hauistreeni ja kehityin valtavasti, olisin pian ollut taas valmis lisäämään painoja, mutta voi pettymysten pettymys. Nyt ohjelma sitten vaihtui, ja tää haukkaritreeni on kauhee. Siinä on niitä puolikkaita, et alhaalta nostetaan perinteisiä hauiskääntöjä vaan puoliväliin ja siitä takas alas, ja sitten niitä, että ylhäältä lasketaan puoliväliin ja siitä taas ylös. Nuo puolikkaat on kamalan raskaita, koska siinä pitää olla koko ajan hallitusti lihas jännitettynä. Jos on normaali hauiskääntö, alhaalta ylös, nii siinä tulee väkisinkin vähän heijattua, jonka aikana se lihas voi ''levätä'' sen sekunnin murto-osan. Joten tästä syystä, edelleen 2kg/puoli :(
Askelkyykyt: mua aina hirvittää, kun se ohjaaja tässä kohtaa sanoo, että nyt voitte ladata tangolle päivän suurimmat painot, tää koskee isoa lihasryhmää ja on muutenkin viimeinen biisi, jossa käytetään painoja. Olen kuitenkin tässä vaiheessa niin hemmetin kuitti, että mulla on vaan 2,5kg/puoli. Lisäksi en tiedä, mitä teen väärin, koska mulla tuntuu askelkyykyt eniten sen takana olevan jalan pohkeessa. Olen ymmärtänyt et pitäis olla pakara? 
Vatsa: ilman painoja, perinteisen kierrot sivuille ja sitten joustot eteen. 

Olen siis ottanut tavoitteeksi, että kevääseen mennessä saan kaikki 2kg:t nostettua 2,5kg:hen! Ihan senkin takia, että siellä on 1kg ja 2,5kg kiekkoja, nii joudun aina lataamaan niitä 1kg kiekkoja, olis helpompi vaan pistää se 2,5kg. Lisäksi se näyttää paremmalta kuin kaks ykköstä :DD
     Nyt tortillaa naamaan ja vähän ehkä kasvatustiedettä. Huomenna englannin group presentation, onneks mun osuuteni kestää vaan pari minuuttia ja tiedän mitä mun kuuluu sanoa. Seuraavaksi taas nähdään varmaan oppimisen parissa. Au revoir!


torstai 13. helmikuuta 2014

Oppimispostaus: neuropsykologiaa

Kokeilen käyttää tätä oppimisen apuvälineenä jäsentelemällä ja reflektoimalla oppimaani tänne :)
     Teemana tänään: neuropsykologia II ja aiheena hermosto. On kivaa, että tässä neurossa edetään spiraalin lailla eteenpäin, aina koukkasten vähän perusasioita ja siihen päälle lisätään hieman uutta tietoa. Neuro on rakkauteni kohde, mutta koska minä olen tahma-aivo ja neuropsykologia monimutkaista, on vallan mahtavaa että perusasiatkin käydään uudelleen läpi. Tenttikirjassa Clinical Neuroscience ( Lambert & Kinsley) on esitetty kivan havainnollistava kaavio, jossa on väännetty ratakiskosta tämäkin asia. Olkaa hyvät:






Aivot on luonnollisesti monimutkainen juttu. Näkeehän sen esimerkiksi ihmisen kyvykkyydestä ja älykkyydesta (mitä on välillä vaikea havaita kiitos Darwin -awardsin ansainneet ääliöt). Hyvä asia siis käytännön elämälle, mutta huono juttu opiskelijalle, joka yrittää säälittävästi opetella kaikkia aivojen osia :'D Tässä pieni kertaus, mainitaan siis aivorakenne sekä vielä mahdollinen maininta sen sisällä olevista rakenteista.
Aivorunko: medulla
Pikkuaivot
Ponit (tää on siis englanniksi 'pons', eikä sillä ole suomennosta, EI siis tarkoita nelijalkaisia ystäviämme!! :'DD Olen aina miettinyt, että jos tentissä pitää kirjoittaa jotain tästä kyseisestä aivorakenteesta, kirjoitanko vaan pokalla että ponit?)
Keskiaivot: tektum & tegmentum
Etuaivot: diencephalon ja telencephalon

Ja tästä eteenpäin en sitten olekaan kerjennyt vielä lukea! Lisää on siis tulossa. Noiden aivorakenteiden sisällä olevien pikkurakenteiden sisällä on vielä erilaisia rakenteita ja tumakkeita (nuclei, olen suomentanut ne tumakkeiksi tai sitten kirjoittanut ihan vaan että nuclei). Esimerkiksi tuolla keskiaivojen tegmentumissa on erittäin tärkeä substancia nigra, mustatumake, joka sisältää liikkumisen mahdollistavia välittäjäaineita.
   Tässä kun aivoista puhutaan, voinkin vapaasti yksinäisessä ylhäisydessäni fiilistellä uutta saavutusta! (ok, tiedän teidät mahdolliset kolme, jotka voivat lukea tätä. Tämän päivityksen jälkeen kukaan ei kyllä varmaan jaksa tätä surkeeta blogia enää :'D ) Nimittäin siis tätä: 

 http://www.newscientist.com/article/dn25008-natural-sense-of-touch-restored-with-bionic-hand.html

Elikä siis tekoraajaan on nyt osattu ensi kertaa liittää myös sensorinen kokemus. En nyt nopeesti löytänyt parempaa lähdettä, New Scientist kelvatkoon. En löytänyt sen alkuperäistä julkaisijaa, oliskohan voinut olla jopa itse The Science. 
    Kaikki raajarikot siis hurratkoon tämän keksinnön puolesta. Mietin vaan, että mitenköhän kauan menee aikaa, että ihan normaalit ihmiset pääsee nauttimaan näistä tieteen saavutuksista? Esimerkiksi justiinsa oli uutinen myös siitä, että sikiöistä napattuja kantasoluja on vihdoin onnistuttu istuttamaan eläviin (aikuisen) aivoihin (nyt just en pystynyt löytämään lähdettä, unohtakaa tämä kohta jos sellaista ei löydy), ja nyt tämä tekoraajajuttu. Ne ovat kuitenkin vielä varmaan ihmistestaamisen tarpeessa, ja monen monta muuta asiaa on vielä tsekattava ennen kuin ne tulee sarjatuotantoon ja normi-ihmisten käytettäväksi. Mitäköhän kaikkea on jo keksitty, kun minä olen vanhus O_____O

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Ensimmäinen blogikirjoitus

Tämä koko projekti on todennäköisesti karmea fiasko. Jo ensimmäiset metrit ovat menneet päin honkia, mutta eiköhän tämä tästä vielä johonkin suuntaan etene. Tämä blogi on nimettömän Yksisarvisen blogi, jossa kirjoitetaan lähinnä tylsiä opiskelujuttuja, liikuntaharrastuksesta, kissasta ja annetaan ehkäpä myös joitakin mielipiteitä tieteen uusista julkaisuista. Olen paska ottamaan kuvia, mutta ehkä tämä onkin mahdollisuus kehittää sitä puolta itsessäni. Tässä nyt kun lähinnä tajunnanvirtana tätä introa kirjoitan, tui mieleeni eräs ajatus: ehkä tämä voisi olla myös opiskeluvälineeni! Koska tätä tuskin koskaan ketään lukee, voin hyvin pohtia luentojen ja tenttikirjojen aiheita ja sitä kautta oppia niitäkin paremmin.
     Jos tästä blogista tulee edes jossakin määrin onnistunut, harkitsen sen julkaisua. Toistaiseksi opettelen vielä koko höskän käyttöä ja hion ulkoasua. Moderni maailma, here I come!!
   

Ain niin, tästä vielä hassun hauska kuva, kiteyttää tämän mielentilan erittäin hyvin!